Salmenes 106
1 Halleluja! Prisa Herren, for han er god, for æveleg varer hans miskunn!
Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Kven kann fullt ut nemna Herrens velduge verk, forkynna all hans lov?
Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3 Sæle er dei som tek vare på det som rett er, den som gjer rettferd til kvar tid!
Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
4 Herre, kom meg i hug med den godhug du hev for ditt folk, gjesta meg med di frelsa!
Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
5 so eg kann skoda lukka åt dine utvalde, gleda meg med ditt folks gleda, rosa meg med din arv.
että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6 Me hev synda med våre feder, me hev gjort ille, me hev vore ugudlege.
Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
7 Våre feder i Egyptarland agta ikkje på dine under, dei kom ikkje i hug dine mange nådegjerningar, men dei var tråssuge ved havet, ved Raudehavet.
Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8 Men endå frelste han deim for sitt namn skuld, av di han vilde kunngjera si magt,
Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
9 og han truga Raudehavet so det vart turt, og han let deim ganga gjenom djupi som på slette marki,
Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
10 og han frelste deim frå hans hand som hata deim, og løyste deim ut or fiendehand,
Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
11 og vatn gøymde deira motstandarar, ikkje ein vart att av deim.
Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
12 Då trudde dei på ordi hans, då song dei hans lov.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
13 Men snart gløymde dei hans gjerningar, dei bia ikkje på hans råd;
Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
14 men dei fekk ein gir i seg i øydemarki, og dei freista Gud på den ubygde stad.
Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
15 Då gav han deim det dei vilde hava, men sende tærande sjukdom yver deira liv.
Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
16 Og dei vart ovundsjuke på Moses i lægret, på Aron, Herrens heilage.
Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
17 Då opna jordi seg og slukte Datan, og ho let seg att yver flokken åt Abiram,
Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
18 og det kveiktest eld på flokken deira, ein loge brende upp dei ugudlege.
Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
19 Dei gjorde ein kalv ved Horeb og tilbad eit støypt bilæte,
He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
20 og dei bytte burt si æra for bilætet av ein ukse som et gras.
he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
21 Dei gløymde Gud, sin frelsar, som hadde gjort store ting i Egyptarland,
He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
22 undergjerningar i Khams land, skræmelege ting ved Raudehavet.
ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
23 Og han tenktest til å tyna deim, dersom ikkje Moses, hans utvalde, hadde kasta seg imillom for hans åsyn til å avvenda hans vreide, at han ikkje skulde øydeleggja.
Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
24 Og dei vanvyrde det herlege landet, dei trudde ikkje ordet hans,
He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
25 og dei knurra i sine tjeld, høyrde ikkje på Herrens røyst.
He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
26 Då lyfte han si hand imot deim til å slå deim ned i øydemarki,
Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
27 og slå deira etterkomarar ned millom heidningarne og spreida deim kring i landi.
kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
28 Og dei batt seg saman med Ba’al-Peor, og dei åt av offer til dei daude,
He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
29 og dei vekte harm ved si åtferd, og ei plåga braut ut millom deim.
He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
30 Då stod Pinehas fram og heldt dom, og plåga stilltest;
Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
31 og det vart rekna honom til rettferd frå ætt til ætt æveleg.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
32 Og dei vekte vreide ved Meribavatnet, og det gjekk Moses ille for deira skuld;
He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33 for dei var tråssuge mot hans ande, og han tala tankelaust med sine lippor.
Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
34 Dei øydelagde ikkje dei folki som Herren hadde tala med deim um,
He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35 men dei blanda seg med heidningarne og lærde deira gjerningar,
vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
36 og dei tente deira avgudar, og desse vart deim til ei snara,
He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
37 og dei ofra sine søner og døtter til magterne,
Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
38 og dei rende ut skuldlaust blod, blod av sine søner og døtter som dei ofra til Kana’ans avgudar, og landet vart vanhelga med blodskuld.
He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39 Og dei vart ureine ved sine gjerningar og dreiv hor ved si åtferd.
Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
40 Då loga Herrens vreide upp imot hans folk, og han stygdest ved sin arv.
Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41 Og han gav deim i handi på heidningar, og dei som hata deim, vart herrar yver deim,
Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42 og deira fiendar trengde deim, og dei laut bøygja seg under deira hand.
Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
43 Mange gonger fria han deim ut, men dei var tråssuge og sjølvrådige, og dei kom reint i vesaldom for si misgjerning.
Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
44 Men han såg til deim då dei var i naud, med di han høyrde deira klagerop.
Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
45 Og han kom i hug si pakt for deim, og han ynkast etter si store miskunn.
Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
46 Og han let deim finna miskunn hjå alle som hadde fanga deim.
Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47 Frels oss, Herre vår Gud, og samla oss frå heidningarne, so me kann prisa ditt heilage namn, rosa oss av ditt lov!
Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
48 Lova vere Herren, Israels Gud, frå æva og til æva! Og alt folket segje: Amen. Halleluja!
Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
