< Salmenes 106 >

1 Halleluja! Prisa Herren, for han er god, for æveleg varer hans miskunn!
Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Kven kann fullt ut nemna Herrens velduge verk, forkynna all hans lov?
Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
3 Sæle er dei som tek vare på det som rett er, den som gjer rettferd til kvar tid!
Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
4 Herre, kom meg i hug med den godhug du hev for ditt folk, gjesta meg med di frelsa!
Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
5 so eg kann skoda lukka åt dine utvalde, gleda meg med ditt folks gleda, rosa meg med din arv.
Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
6 Me hev synda med våre feder, me hev gjort ille, me hev vore ugudlege.
Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
7 Våre feder i Egyptarland agta ikkje på dine under, dei kom ikkje i hug dine mange nådegjerningar, men dei var tråssuge ved havet, ved Raudehavet.
Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
8 Men endå frelste han deim for sitt namn skuld, av di han vilde kunngjera si magt,
Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
9 og han truga Raudehavet so det vart turt, og han let deim ganga gjenom djupi som på slette marki,
Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
10 og han frelste deim frå hans hand som hata deim, og løyste deim ut or fiendehand,
Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
11 og vatn gøymde deira motstandarar, ikkje ein vart att av deim.
Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
12 Då trudde dei på ordi hans, då song dei hans lov.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
13 Men snart gløymde dei hans gjerningar, dei bia ikkje på hans råd;
Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
14 men dei fekk ein gir i seg i øydemarki, og dei freista Gud på den ubygde stad.
He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
15 Då gav han deim det dei vilde hava, men sende tærande sjukdom yver deira liv.
Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
16 Og dei vart ovundsjuke på Moses i lægret, på Aron, Herrens heilage.
Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
17 Då opna jordi seg og slukte Datan, og ho let seg att yver flokken åt Abiram,
Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
18 og det kveiktest eld på flokken deira, ein loge brende upp dei ugudlege.
Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
19 Dei gjorde ein kalv ved Horeb og tilbad eit støypt bilæte,
He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
20 og dei bytte burt si æra for bilætet av ein ukse som et gras.
Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
21 Dei gløymde Gud, sin frelsar, som hadde gjort store ting i Egyptarland,
He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
22 undergjerningar i Khams land, skræmelege ting ved Raudehavet.
Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
23 Og han tenktest til å tyna deim, dersom ikkje Moses, hans utvalde, hadde kasta seg imillom for hans åsyn til å avvenda hans vreide, at han ikkje skulde øydeleggja.
Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
24 Og dei vanvyrde det herlege landet, dei trudde ikkje ordet hans,
Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
25 og dei knurra i sine tjeld, høyrde ikkje på Herrens røyst.
Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
26 Då lyfte han si hand imot deim til å slå deim ned i øydemarki,
Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
27 og slå deira etterkomarar ned millom heidningarne og spreida deim kring i landi.
Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
28 Og dei batt seg saman med Ba’al-Peor, og dei åt av offer til dei daude,
Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
29 og dei vekte harm ved si åtferd, og ei plåga braut ut millom deim.
Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
30 Då stod Pinehas fram og heldt dom, og plåga stilltest;
Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
31 og det vart rekna honom til rettferd frå ætt til ætt æveleg.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
32 Og dei vekte vreide ved Meribavatnet, og det gjekk Moses ille for deira skuld;
Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
33 for dei var tråssuge mot hans ande, og han tala tankelaust med sine lippor.
Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
34 Dei øydelagde ikkje dei folki som Herren hadde tala med deim um,
Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
35 men dei blanda seg med heidningarne og lærde deira gjerningar,
Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
36 og dei tente deira avgudar, og desse vart deim til ei snara,
Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
37 og dei ofra sine søner og døtter til magterne,
Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
38 og dei rende ut skuldlaust blod, blod av sine søner og døtter som dei ofra til Kana’ans avgudar, og landet vart vanhelga med blodskuld.
Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
39 Og dei vart ureine ved sine gjerningar og dreiv hor ved si åtferd.
Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
40 Då loga Herrens vreide upp imot hans folk, og han stygdest ved sin arv.
Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
41 Og han gav deim i handi på heidningar, og dei som hata deim, vart herrar yver deim,
Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
42 og deira fiendar trengde deim, og dei laut bøygja seg under deira hand.
Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
43 Mange gonger fria han deim ut, men dei var tråssuge og sjølvrådige, og dei kom reint i vesaldom for si misgjerning.
Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
44 Men han såg til deim då dei var i naud, med di han høyrde deira klagerop.
Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
45 Og han kom i hug si pakt for deim, og han ynkast etter si store miskunn.
Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
46 Og han let deim finna miskunn hjå alle som hadde fanga deim.
Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
47 Frels oss, Herre vår Gud, og samla oss frå heidningarne, so me kann prisa ditt heilage namn, rosa oss av ditt lov!
Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
48 Lova vere Herren, Israels Gud, frå æva og til æva! Og alt folket segje: Amen. Halleluja!
Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!

< Salmenes 106 >