Salmenes 104
1 Lova Herren, mi sjæl! Herre min Gud, du er ovleg stor, i høgd og herlegdom er du klædd.
Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
2 Han sveiper seg i ljos som i eit klædeplagg, han spanar ut himmelen som ein tjeldduk,
Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
3 han som timbrar sine høgsalar i vatni, han som gjer skyerne til si vogn, han som fer fram på vengjerne åt vinden.
Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
4 Han gjer vindar til sine englar og logande eld til sine tenarar.
Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
5 Han grunnfeste jordi på stolparne hennar, ho skal ikkje verta rikka i all æva.
Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
6 Djupe vatn lagde du yver henne som eit klæde, yver fjelli stod vatni.
Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
7 For ditt trugsmål flydde dei, for ditt toremål skunda dei seg burt
Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
8 - fjell steig, dalar sokk - til den staden som du hadde grunnfest for deim.
Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
9 Ei grensa sette du, som dei ikkje skulde skrida yver, dei skal ikkje atter skulde leggja seg yver jordi.
Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
10 Han sender uppkomor fram i dalarne, millom fjelli renn dei.
Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
11 Dei vatnar alle villdyr på marki, villasni sløkkjer torsten sin.
Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
12 Yver deim bur himmelens fuglar, millom greinerne syng dei.
Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
13 Han vatnar fjelli frå sine høge salar, jordi vert metta av den frukt du skaper.
Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
14 Gras let han gro for feet, og vokstrar til gagn for folk til å få brød fram or jordi,
Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
15 og vin som gled menneskjehjarta, til å lata andlitet skina av olje, og avla brød som styrkjer menneskjehjarta.
Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
16 Herrens tre vert metta, Libanons cedrar som han hev sett,
Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
17 der fuglane byggjer reir, storken som hev sitt hus i cypressarne.
Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
18 Dei høge fjelli er for steinbukkarne, bergskortorne er til livd for fjell-grevlingarne.
Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
19 Han gjorde månen til tidarmerke; soli kjenner si nedgangstid.
Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
20 Du sender myrker, og det vert natt, då krek alle villdyr i skogen fram.
Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
21 Dei unge løvor burar etter ran, og dei krev si føda av Gud.
Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
22 Soli gjeng upp, då dreg dei seg heim og legg seg inn i sine bol.
Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
23 Menneskja gjeng ut til si gjerning, til sitt arbeid alt til kvelds.
Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
24 Kor mange dine gjerningar er, Herre! Du gjorde deim alle med visdom, jordi er full av det du hev skapt.
Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
25 Sjå havet, det store og vide! Der krek det i uteljande mengd av dyr både små og store.
Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
26 Der gjeng skipi, Livjatan som du hev laga til å leika seg der.
Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
27 Alle ventar dei på deg, at du skal gjeva deim føda i si tid.
Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
28 Du gjev deim, dei sankar, du let upp handi, dei vert metta med godt.
Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
29 Du løyner ditt andlit, dei vert forskræmde, du tek burt deira ande, dei døyr og dei vender attende til dusti si.
Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
30 Du sender ut din ande, dei vert skapte, du nyar upp att skapnaden åt jordi.
Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
31 Herrens æra vare æveleg, Herren glede seg i sine gjerningar!
Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
32 Han som skodar på jordi og ho skjelv, han som rører fjelli og dei ryk.
Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
33 Eg vil syngja for Herren so lenge eg liver, eg vil lovsyngja min Gud so lenge eg er til.
Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
34 Gjev min tale kunde tekkjast honom! Eg vil gleda meg i Herren.
Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
35 Gjev syndarar måtte kverva burt frå jordi, og ugudlege ikkje lenger finnast! Lova Herren, mi sjæl! Halleluja, lova Herren.
Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
