Salmenes 102
1 Bøn av ein arming, når han vanmegtast og let sitt klagemål strøyma fram for Herren. Herre, høyr mi bøn, og lat mitt rop koma fram til deg!
Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
2 Løyn ikkje ditt andlit for meg den dagen eg er i naud! Bøyg ditt øyra til meg! Den dagen eg ropar, svara meg snart!
Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
3 For dagarne mine hev fare burt som ein røyk, og mine bein er som glødde i eld.
Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
4 Mitt hjarta er solstukke og visnar som gras, for eg hev gløymt å eta brødet mitt.
Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
5 For mi høgmælte stynjing heng beini fast ved kjøtet mitt.
Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
6 Eg likjest pelikanen i øydemarki, eg er som ula på aude stader.
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
7 Eg lyt vaka og vera som ein einsleg fugl på taket.
Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
8 Heile dagen spottar mine fiendar meg, dei som reint er ville mot meg, sver ved meg.
Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
9 For eg et oska som brød, og drykken min blandar eg med gråt
Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
10 for din vreide og din harm skuld, for du hev teke meg upp og kasta meg burt.
sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
11 Mine dagar er som ein skugge når han lengjest, og eg visnar som gras.
Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
12 Men du, Herre, sit i all æva, og ditt minne varer frå ætt til ætt.
Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
13 Du vil standa upp, du vil miskunna Sion, for det er tid til å vera nådig mot henne, ja, timen er komen.
Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
14 For dine tenarar hev godhug for steinarne hennar, og dei ynkast yver hennar grus.
Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
15 Og heidningar skal ottast Herrens namn, og alle kongar på jordi di æra.
Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
16 For Herren hev bygt upp att Sion, han hev synt seg i si æra;
kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
17 han hev vendt seg til bøni frå dei hjelpelause, og han hev ikkje vanvyrdt deira bøn.
kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
18 Dette skal verta uppskrive for den komande ætti, og det folket som vert skapt, skal lova Herren,
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
19 for han hev set ned frå si heilage høgd, Herren hev frå himmelen skoda på jordi
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
20 og vil høyra sukken frå den bundne og løysa ut daudens born,
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
21 so dei i Sion skal forkynna Herrens namn og hans pris i Jerusalem,
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
22 når folkeslag kjem i hop og kongerike til å tena Herren.
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
23 Han hev bøygt mi kraft på vegen, han hev korta av mine dagar.
Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
24 Eg segjer: Min Gud, tak meg ikkje burt midt i mine dagar! Frå ætt til ætt varer dine år.
Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
25 Fordom grunnfeste du jordi, og himmelen er verk av dine hender.
Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
26 Dei skal forgangast, men du stend; alle skal dei eldast som eit klæde, som ein klædnad skifter du deim, og dei vert umskifte;
Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
27 men du er den same, og dine år tek aldri ende.
Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
28 Borni åt dine tenarar skal bu i ro, og deira avkjøme skal standa trygt for di åsyn.
Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
