Salomos Ordsprog 9
1 Visdomsmøyi hev bygt seg hus, hev hogge til sine stolpar sju.
Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.
2 Ho hev slagta sitt slagt og blanda sin vin og attåt duka sitt bord.
Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.
3 Sine ternor hev ho sendt ut, og ropar ovan frå haugarne i byen:
Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:
4 «Den som er fåkunnig, vende seg hit!» Til den vitlause segjer ho:
"Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
5 «Kom, og et av mitt brød og drikk av den vin eg hev blanda!»
"Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.
6 Lat fåkunna fara so de kann liva og vandra på vegen til vit!
Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle." -
7 Den som refser ein spottar, fær skam yver seg, den som lastar ein gudlaus, fær seg ein flekk.
Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.
8 Lasta’kje spottaren, han vil hata deg! Lasta den vise, han vil elska deg!
Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.
9 Gjev ein vismann, so aukar hans visdom, lær ein rettferdig, so lærar han meir.
Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.
10 Otte for Herren er upphav til visdom, og vit er å kjenna den Heilage.
Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -
11 «For ved meg dine dagar skal aukast, og fleire livs-år fær du.»
"Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet.
12 Er du vis, so gagnar det deg sjølv, spottar du, so lyt du bera det åleine.
Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää."
13 Fru dårskap fer med ståk, fåkunnig som ho er og ingen ting veit.
Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.
14 Ho sit attmed husdøri si, på ein stol høgt uppe i byen,
Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla,
15 og bed inn dei som ferdast på vegen, som gjeng sine stigar beint fram:
kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin:
16 «Den som er fåkunnig, vende seg hit!» Ja, til den vitlause segjer ho:
"Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
17 «Stole vatn er søtt, og ljuvlegt er løyn-ete brød.»
"Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista".
