< Salomos Ordsprog 8 >
1 Høyr kor visdomsmøyi ropar, og vitet høgmælt talar!
Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
2 Uppe på haugar ved vegen, der stigarne møtest, stend ho,
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
3 attmed portarne ut or byen, ved døra-inngangen ropar ho høgt:
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
4 «Godtfolk, eg ropar på dykk, og til mannsborni ljomar mi røyst.
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
5 Fåkunnige, lær dykk klokskap, og de dårar, vinn dykk vit!
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
6 Høyr, eg talar gjæve ord, og ærlegt er det som lipporne segjer;
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
7 ja, sanning talar min gom, og lipporne styggjest ved gudløysa.
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
8 Alle ord i min munn er rette, det finst ikkje fult eller falskt i deim.
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
9 Dei er alle sanne for den kloke og rette for deim som fann kunnskap.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
10 Tak då min age heller enn sylv og kunnskap framfyre utvalt gull!
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
11 For visdom er betre enn perlor, og av alle skattar er ingen som denne.
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
12 Eg, visdomen, skyner meg på klokskap, og vit på rådleggjing hev eg.
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
13 Otte for Herren er hat til det vonde; stormod og storlæte, åtferd stygg, og ein munn full av fals eg hatar.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
14 Hjå meg er råd og dug, eg er vit, hjå meg er magt.
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
15 Eg gjer at kongar råder, og at hovdingar dømer rett.
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
16 Eg gjer at styrarar styrer og fyrstar - alle domarar på jordi.
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
17 Eg elskar deim som meg elskar, og dei som leitar meg upp, skal meg finna.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
18 Rikdom og æra er hjå meg, gamalt gods og rettferd.
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
19 Mi frukt er betre enn gull, ja skiraste gullet, og den vinning eg gjev, er betre enn utvalt sylv.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
20 Eg gjeng på rettferds veg, midt på rettvise-stigar,
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
21 For eg vil gjeva gods åt deim som elskar meg og fylla deira forråd.
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
22 Herren skapte meg til fyrste verket sitt, fordom fyrr han gjorde noko anna.
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 Alt frå æva er eg innsett, frå upphavet, fyrr jordi vart til.
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 Fyrr djupi var til, vart eg fødd, då det ei fanst kjeldor fulle med vatn,
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 fyrr fjelli var søkkte ned, fyre haugar vart eg fødd,
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 fyrr han skapte jord og mark og den fyrste moldklump i verdi.
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 Då han laga himmelen, var eg der, då han slo kvelv yver djupet.
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 Då han feste skyerne i det høge, då kjeldorne fossa fram or djupet,
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 då han sette grensa for havet, so vatnet ei gjekk lenger enn han baud, då han la grunnvollar for jordi,
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 då var eg verksmeister hjå han og var til hugnad for han dag etter dag, eg leika meg stødt for hans åsyn.
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
31 Eg leika på heile jordkringen hans og hadde min hugnad i manneborni.
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
32 Og no, born, høyr på meg! Sæle er dei som held mine vegar.
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
33 Høyr på tukt og vert vise, og slepp ho ikkje ifrå dykk!
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 Sæl den mann som høyrer på meg, so han dagstødt vaker ved dørerne mine og vaktar dørstokkarne mine.
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
35 For den som finn meg, finn livet og fær velsigning frå Herren.
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
36 Men den som missar meg, skader seg sjølv, og alle som hatar meg, elskar dauden.»
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.