Salomos Ordsprog 7
1 Son min, tak vare på ordi mine, og gøym mine bodord hjå deg!
Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.
2 Tak vare på bodordi mine, so skal du liva, og på læra mi som din augnestein!
Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.
3 Bitt deim på fingrarne dine, skriv deim på hjartetavla!
Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.
4 Seg til visdomen: «Du er mi syster», og kalla vitet din ven,
Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,
5 so dei kann deg vara frå annanmanns kona, frå ei framand kvinna med sleipe ord.
että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.
6 For gjenom vindauga mitt, gjenom rimarne glytte eg ut.
Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,
7 Då såg eg millom dei fåkunnige, eg gådde ein uviting millom dei unge,
ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.
8 som smaug um hyrna på gata, tok vegen til hennar hus,
Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin
9 i skumings-stundi, mot kvelden, i kolmyrke svarte natti.
päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.
10 Då kom kvinna imot han i skjøkjebunad og innful i hjarta -
Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.
11 bråkande er ho og vill, heime hev ho’kje ro.
Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;
12 Snart på gata, snart på torgi, med kvart hyrna stend ho på lur -
milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.
13 Ho tok fat på han og kysste han, og med ubljug uppsyn sagde ho til han:
Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:
14 «Eg hev på meg eit gilde-offer, og eg held min lovnad i dag.
"Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni.
15 Difor gjekk eg ut imot deg, vilde leita deg upp, og eg fann deg.
Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.
16 Mi seng hev eg reidt med tæpe, med egyptiske roselakan.
Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.
17 Eg hev skvett utyver mi lega myrra, aloe og kanel.
Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.
18 Kom til ein kjærleiks rus alt til morgons, lat oss hyggja oss saman i elskhug!
Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.
19 For mannen er ikkje heime, han er på ferd langt burte,
Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.
20 pengepungen tok han med seg, ved fullmånetid kjem han heim.»
Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi."
21 Ho fekk lokka han med all si sterke fyreteljing, forførde han med sine sleipe lippor.
Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:
22 Han fylgjer henne straks, som ein ukse gjeng til slagt, som i fotjarn til tukt for dåren,
kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,
23 til dess pili kløyver hans livr, som fuglen skundar til snara og veit ikkje at det gjeld livet.
niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.
24 Og no, søner, høyr på meg, og lyd på det munnen min talar!
Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.
25 Ei vende du hjarta til hennar vegar, vimra ikkje på hennar stigar!
Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.
26 For mange med ulivssår hev ho felt, og stort er talet på deim ho hev drepe.
Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.
