Salomos Ordsprog 6
1 Hev du borga for grannen din, son min, hev du handtekest for ein annan,
Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;
2 er du bunden ved ord av din munn, er du fanga i ord av din munn,
jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,
3 gjer då soleis, son min, og berga deg, sidan du er komen i handi på grannen: Gakk og kasta deg ned for grannen, gjer ågang på han,
niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;
4 unn ikkje dine augo svevn, eller augneloki ein blund.
Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.
5 Frels deg som ei gasella or handi hans, som ein fugl or fangarvald!
Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.
6 Gakk til mauren, du leting, sjå hans ferd og vert vis!
Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.
7 Han hev ingen hovding eller fut eller herre,
Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,
8 men lagar um sumaren maten sin til og hev um hausten sanka si føda.
se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.
9 Kor lenge vil du liggja, du leting? Når ris du upp or di svevn?
Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?
10 Endå litt svevn, endå litt blunding, endå litt kvild med henderne i kross,
Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,
11 so kjem armodi di som ein farande fant og naudi som skjoldvæpna mann.
niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.
12 Ugagns menneskje, illgjerningsmann, er den som gjeng og rengjer munnen,
Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,
13 som blinkar med augo, skrapar med foten, peikar med fingrarne,
silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,
14 med meinspel i hjarta, alltid emnar på ilt, og yppar trættor.
kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.
15 Difor kjem hans undergang brått, snøgt vert han ulækjande krasa.
Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.
16 Det er seks ting som Herrens hatar, og sju er ei gru for hans sjæl:
Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
17 Storlåtne augo, ljugartunga, hender som renner ut skuldlaust blod,
ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
18 hjarta som tenkjer upp vonde råder, føter som renner rapt til vondt,
sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
19 den som lyg og vitnar falskt, den som yppar strid millom brør.
väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.
20 Son min, tak vare på bodet åt far din, og kasta’kje frå deg læra åt mor di!
Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.
21 Bitt deim alltid til hjarta ditt, knyt deim um halsen din!
Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.
22 Når du gjeng, skal læra leida deg; når du ligg, skal ho vaka yver deg; når du vaknar, skal ho tala til deg.
Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.
23 For bodet er ei lykt og lovi er ljos, og påminning med tukt er livsens veg.
Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,
24 Dei kann vara deg frå den vonde kvinna, frå den sleipe framande tunga.
että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.
25 Ikkje trå i hjarta etter vænleiken hennar, og lat ho’kje fanga deg med augneloki sine!
Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.
26 For skjøkja armar ut til siste brødbit, og gifte kona jagtar etter dyre livet.
Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.
27 Kann nokon taka eld i fanget og ikkje brenna klædi sine?
Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?
28 Ell’ kann ein gå på gløder og ikkje svida føterne?
Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?
29 So vert det med den som gjeng inn til kona åt grannen; ingen kjem urefst frå det, um han rører henne.
Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.
30 Vert ikkje tjuven vanvyrd, um han stel og vil stilla sin svolt?
Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?
31 Vert han teken, lyt han sjufaldt betala, alt han eig i sitt hus, lyt han gjeva.
Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.
32 Den som driv hor med ei kona, er vitlaus, den som vil tyna seg sjølv, gjer slikt.
Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.
33 Hogg og skjemsla fær han, og ingen utslettar hans skam.
Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.
34 For mannen harmast i åbryskap, på hemnsdagen sparer han ikkje.
Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.
35 Han bryr seg ikkje um nokor bot og tek’kje imot um du gjev han mykje.
Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.
