Salomos Ordsprog 23
1 Når du sit til bords hjå ein hovding, so agta vel på kven du hev fyre deg,
Kun istut aterialle hallitsijan seurassa, niin pidä tarkoin mielessä, kuka edessäsi on,
2 og set ein kniv på strupen din, um mathugen din er stor.
ja pane veitsi kurkullesi, jos olet kovin nälkäinen.
3 Fys ikkje etter hans lostemat, for det er dårande føda.
Älä himoitse hänen herkkujansa, sillä ne ovat petollisia ruokia.
4 Mød deg ei med å verta rik, lat fara den klokskapen din!
Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen.
5 Lat ei augo fljuga til det som kverv, for det gjer seg vengjer, det er visst, som ein ørn som flyg til himmels.
Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.
6 Et ikkje brød hjå den som misunner deg, og fys ikkje etter hans lostemat!
Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujansa.
7 For som han reknar ut i sjæli si, soleis er han. «Et og drikk!» han segjer til deg, men hjarta hans er ikkje med deg.
Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: "Syö ja juo", mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi.
8 For biten din som du hev ete, lyt du spy upp att, og du hev spilt dine fagre ord.
Syömäsi palan sinä olet oksentava, ja suloiset sanasi sinä tuhlasit turhaan.
9 For øyro på dåren skal du ikkje tala, for han vanvyrder visdommen i dine ord.
Älä puhu tyhmän kuullen, sillä hän katsoo ymmärtäväiset sanasi ylen.
10 Flyt ikkje gamall merkestein, og kom ei inn på åkrane åt faderlause.
Älä siirrä ikivanhaa rajaa äläkä mene orpojen pelloille.
11 For deira målsmann er sterk, han skal føra saki deira imot deg.
Sillä heidän sukulunastajansa on väkevä, ja hän ajaa heidän asiansa sinua vastaan.
12 Vend hjarta ditt til age og øyro dine til kunnskaps ord!
Tuo sydämesi kuritettavaksi ja korvasi taidon sanojen ääreen.
13 Lat ikkje guten vera utan age! Slær du han med riset, skal han ikkje døy.
Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta.
Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat. (Sheol h7585)
15 Son min, vert hjarta ditt vist, so gled seg og mitt hjarta,
Poikani, jos sinun sydämesi viisastuu, niin minunkin sydämeni iloitsee;
16 og nyro mine fegnast når lipporn’ dine talar det som rett er.
ja sisimpäni riemuitsee, jos sinun huulesi puhuvat sitä, mikä oikein on.
17 Lat ikkje hjarta ditt misunna syndarar, men stræva stødt etter gudlegdom.
Älköön sydämesi kadehtiko jumalattomia, mutta kiivaile aina Jumalan pelon puolesta,
18 For då er du viss på ei framtid, og di von skal ei verta til inkjes.
niin sinulla totisesti on tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan.
19 Høyr du, son min, og vert vis, og lat hjarta ditt ganga beint fram på vegen.
Kuule, poikani, ja viisastu, ja ohjaa sydämesi oikealle tielle.
20 Ver ikkje med millom vindrikkarar, millom deim som foret seg på kjøt.
Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien.
21 For drikkar og storetar fatig vert, og svevn gjev fillor for klæde.
Sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin.
22 Høyr på far din som avla deg, og vanvyrd ei mor di når ho vert gamall!
Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut.
23 Kjøp sanning og sel henne ikkje, visdom og age og vit.
Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä.
24 Storleg fegnast far til den rettferdige, og den som fær ein vis son, skal få gleda av han.
neen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä.
25 Lat far din og mor di gleda seg, og ho som fødde deg, fegnast.
Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.
26 Son min, gjev meg hjarta ditt, og lat dine augo lika vegarne mine.
Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.
27 For skjøkja er som djupe gravi og den framande kona som tronge brunnen,
Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.
28 ja, ho ligg på lur som ein ransmann, og ho aukar talet på utrue folk.
Vieläpä hän väijyy kuin rosvo, ja hän kartuttaa uskottomia ihmisten seassa.
29 Kven hev sorg? Kven hev sut? Kven hev dragsmål? Kven hev klagemål? Kven hev sjølvvalde sår? Kven hev dimsynte augo?
Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät?
30 Dei som drygjer lenge hjå vinen, dei som kjem og smakar på mjøden.
Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan.
31 Sjå ikkje på vinen kor han raudnar, kor vænt han smiler i staupet! lett renn han ned.
Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas.
32 Men sidan han sting som ein slange og høgg som ein orm.
Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko.
33 Då skal augo dine sjå rare syner, og hjarta ditt talar tull og tøv.
Silmäsi outoja näkevät, ja sydämesi haastelee sekavia.
34 Du vert som låg du i havsens djup, eller låg i toppen av mastri.
Sinusta on kuin makaisit keskellä merta, on kuin maston huipussa makaisit.
35 «Dei slo meg, men det gjorde’kje vondt, dei banka meg, men eg kjende det ikkje. Når skal eg vakna? Eg vil få tak i endå meir.»
"Löivät minua, mutta ei koskenut minuun; pieksivät minua, mutta en tiennyt mitään. Milloinkahan herännen? Tahdonpa taas hakea tätä samaa."
