Salomos Ordsprog 21
1 Konungs hjarta er i Herrens hand som bekkjer, han vender det kvar helst han vil.
Kuninkaan sydän on Herran kädessä, niinkuin vesiojat, ja hän taittaa sen kuhunka tahtoo.
2 Kvar mann tykkjer at hans eigi ferd er rett, men det er Herren som prøver hjarto.
Jokainen luulee tiensä oikiaksi, vaan Herra koettelee sydämet.
3 At folk gjer rett og skil, er meir verdt for Herren enn offer.
Hyvin ja oikein tehdä, on Herralle otollisempi kuin uhri.
4 Ovmods augo og sjølvgodt hjarta - lampa åt gudlause folk er synd.
Ylpiät silmät ja paisunut sydän, ja jumalattomain kynttilä on synti.
5 Umtanke hjå den annsame er berre til vinning, men hastverk berre til tap.
Ahkeran miehen aivoitukset tuovat yltäkylläisyyden; vaan joka pikainen on, se tulee köyhäksi.
6 Skattevinning med ljugartunga er ein kvervande pust av deim som søkjer dauden.
Joka tavaran kokoo valheella, se on kulkeva turhuus, niiden seassa, jotka kuolemaa etsivät.
7 Den vald dei gudlause gjer, skal riva deim sjølve burt, for det som er, vil dei ikkje gjera.
Jumalattomain raatelemus pitää heitä peljättämän; sillä ei he tahtoneet tehdä, mitä oikia on.
8 Skuldig mann gjeng krokut veg, men den reine - han gjer si gjerning beint fram.
Jumalattoman ihmisen tie on outo; mutta puhtaan työ on oikia.
9 Betre å bu i ei krå på taket enn å ha sams hus med trettekjær kvinna.
Parempi on asua katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
10 Ugudleg manns sjæl hev hug til det vonde, hans næste finn ikkje miskunn hjå honom.
Jumalattoman sielu toivottaa pahaa, ja ei suo lähimmäisellensä mitään.
11 Refser du spottaren, vert uvitingen vis, og lærer du vismannen, tek han mot kunnskap.
Kuin pilkkaaja rangaistaan, niin tyhmät viisaaksi tulevat, ja kuin viisas tulee opetetuksi, niin hän ottaa opin.
12 Ein rettferdig agtar på gudlause-hus, han støyter dei gudlause ned i ulukka.
vanhurskas pitää itsensä viisaasti jumalattoman huonetta vastaan; vaan jumalattomat kietovat itsensä onnettomuuteen.
13 Dytter du øyra til for armings rop, skal sjølv du ropa og ikkje få svar.
Joka tukitsee korvansa köyhän huudolta, hänen pitää myös huutaman, ja ei kuultaman.
14 Gåva i løyndom stiller vreide, og gjeving i barmen stiller største harmen.
Salainen lahja asettaa vihan, ja helmaan anto lepyttä suurimman kiukun.
15 Det er ei gleda for rettferdig mann å gjera rett, men ei rædsla for illgjerningsmenner.
Se on vanhurskaille ilo, tehdä mikä oikia on, vaan pahantekiöillä on pelko.
16 Den som viller seg burt frå klokskaps veg, han skal hamna i skuggeheimen.
Ihminen joka poikkee viisauden tieltä, pitää oleman kuolleiden joukossa.
17 Ein fatigmann vert den som elskar moro, ei vert han rik som elskar vin og olje.
Joka hekumaa rakastaa, se tulee köyhäksi; ja joka viinaa ja öljyä rakastaa, ei hän tule rikkaaksi.
18 Den gudlause vert løysepeng for den rettferdige, og utru kjem i staden for den ærlege.
Jumalatoin pitää annettaman ulos vanhurskaan siaan, ja ylönkatsoja siveiden edestä.
19 Betre å bu i eit øydeland enn hjå arg og trættekjær kvinna.
Parempi on asua autiossa maassa kuin riitaisen ja vihaisen vaimon kanssa.
20 Vismann hev dyre skattar og olje i huset, men uvitingen øyder det upp.
Viisaan huoneessa on suloinen tavara ja öljy, vaan tyhmä ihminen sen tuhlaa.
21 Den som strævar etter rettferd og miskunn, han skal finna liv og rettferd og æra.
Joka vanhurskautta ja hyvyyttä noudattaa, hän löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.
22 Ein by med kjempor tek vismannen inn, og han bryt ned den borgi som byen lit på.
Viisas mies voittaa väkeväin kaupungin, ja kukistaa heidän uskalluksensa vahvuuden.
23 Den som varar sin munn og si tunga, han varar si sjæl frå trengslor.
Joka suunsa ja kielensä hillitsee, hän varjelee sielunsa ahdistuksesta.
24 Ein ovmodig og ubljug kallar me spottar, ein som fer fram med ofselegt ovmod.
Joka ynseä ja ylpiä on, hän kutsutaan pilkkaajaksi, joka vihassa ynseytensä näyttää.
25 Lysti åt letingen drep honom sjølv, for henderne hans vil inkje gjera.
Laiskan himo tappaa hänen, ettei hänen kätensä tahtoneet mitään tehdä:
26 Heile dagen snikjer den snikne, men ein rettferdig gjev og sparer inkje.
Hän himoitsee suuresti kaiken päivän; muuta vanhurskas antaa, ja ei kiellä.
27 Offer frå gudlause er ei gruv, og endå meir når dei samstundes emnar på ilt.
Jumalattomain uhri on kauhistus, semminkin kuin se synnissä uhrataan.
28 Eit ljugar-vitne skal ganga til grunns, men ein mann som lyder etter, skal få tala alltid.
Väärän todistajan pitää hukkuman; vaan joka tottelee, hän saa aina puhua.
29 Gudlaus mann ter seg skamlaus, men den ærlege gjeng sine vegar stødigt.
Jumalatoin juoksee päätähavin lävitse: mutta hurskas ojentaa tiensä.
30 Det finst ingen visdom og inkje vit og ingi råd imot Herren.
Ei yksikään viisaus, eli ymmärrys, eikä neuvo, auta herraa vastaan.
31 Hesten vert budd til herferdsdagen, men sigeren kjem ifrå Herren.
Hevoset valmistetaan sodan päiväksi; mutta voitto tulee herralta.
