Salomos Ordsprog 20
1 Vinen er ein spottar, rusdrykken ein ståkar, ingen som tumlar av honom, er vis.
Viina tekee pilkkaajaksi, ja väkevät juotavat tekevät tyhmäksi: joka niitä halajaa, ei hän ikinä viisaaksi tule.
2 Den rædsla kongen vekkjer, er som løveburing, den som fær hans vreide på seg, set livet sitt på spel.
Kuninkaan peljättämys on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen: joka hänen vihoittaa, hän tekee omaa henkeänsä vastoin.
3 Mannsens æra er å halda seg frå trætta, men kvar uviting glefser til.
Miehen kunnia on olla ilman riitaa; vaan jotka mielellänsä riitelevät, ovat kaikki tyhmät.
4 Letingen pløgjer ikkje um hausten, i skurdonni leitar han fåfengt etter grøda.
Kylmän tähden ei tahdo laiska kyntää; sentähden hän elonaikana kerjää, ja ei saa mitään.
5 Råd i mannsens hjarta er som vatn i djupet, men ein skynsam mann kann draga det upp.
Neuvo on miehen sydämessä niinkuin syvä vesi; mutta toimellinen ammuntaa sen ylös.
6 Mest kvar mann råkar ein som elskar honom, men kven finn ein som er å lita på?
Monta ihmistä kerskataan hyväksi; vaan kuka löytää jonkun, joka todella hyvä on?
7 Den som ferdast ulastande og er rettferdig, sæle er borni hans etter honom.
Vanhurskas siveydessä vaeltaa; hänen lastensa käy hyvin hänen perässänsä.
8 Ein konge som sit på domarstol, skil ut alt vondt med augo sine.
Kuningas, joka istuu istuimella tuomitsemaan, hajoittaa kaikki, jotka pahat ovat, silmillänsä.
9 Kven kann segja: «Eg hev halda hjarta reint og er fri frå syndi mi?»
Kuka sanoo: minä olen puhdas sydämessäni, ja vapaa synnistäni?
10 Tvo slag vegt og tvo slag mål er båe tvo ein styggedom for Herren.
Monenlainen vaaka ja mitta ovat molemmat kauhistus herralle.
11 Alt guten syner i si gjerd um ferdi hans vert rein og rett.
Nuorukainen tunnetaan menostansa, jos hän siviäksi ja toimelliseksi tuleva on.
12 Øyra som høyrer og auga som ser - Herren hev skapt deim båe tvo.
Kuulevaisen korvan ja näkeväisen silmän on Herra molemmat tehnyt.
13 Elska ikkje svevn, for då vert du fatig, haldt augo uppe, so fær du brød til mette.
Älä rakasta unta, ettes köyhtyisi: avaa silmäs, niin sinä saat kyllän leipää.
14 «Klent, klent!» segjer kjøparen, men når han gjeng burt, so rosar han seg.
Paha, paha, sanoo ostaja; mutta mentyänsä pois hän kerskaa.
15 Vel finst det gull og mange perlor, men dyraste gogni er lippor med kunnskap.
Kultaa ja kalliita kiviä löydetään kyllä, vaan toimellinen suu on kallis kappale.
16 Tak klædi hans! for han hev borga for ein annan, og panta honom for framande!
Ota hänen vaattensa joka muukaisen takaa: ja ota häneltä pantti tuntemattoman edestä.
17 Søtt er for mannen det brød han hev fenge med fals, men sidan vert munnen hans full av småstein.
Varastettu leipä maistuu miehelle hyvin; vaan sitte pitää hänen suunsa oleman täynnä teräviä kiviä.
18 Råder vert stødige med rådleggjing, få då klok styring når du fører krig!
Aivoitukset menestyvät, kuin ne neuvotella toimitetaan, ja sodat myös pitää toimella pidettämän.
19 Den som fer med drøs, ber løynråd ut, og gapen skal du ikkje hava noko med.
Älä sekoita sinuas sen kanssa, joka salaisuuden ilmoittaa, ja joka panettelee, ja jolla petollinen suu on.
20 Den som bannar far og mor, hans lampa skal slokna i kolmyrkret.
Joka isäänsä ja äitiänsä kiroilee, hänen kynttilänsä pitää sammuman synkiässä pimeydessä.
21 Ein arv som ein i fyrstundes er for fus på, vert på slutten utan velsigning.
Perintö, johon varhain kiiruhdetaan, on viimeiseltä ilman siunausta.
22 Seg ikkje: «Eg vil løna med vondt!» Venta på Herren, han vil hjelpa deg.
Älä sano: minä kostan pahan; odota Herraa, hän auttaa sinua.
23 Tvo slag vegt er ein styggedom for Herren, og den falske skålvegt er ikkje god.
Monenlaiset puntarit ovat Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.
24 Frå Herren kjem mannsens stig, og kor kann eit menneskje skyna sin veg?
Jokaisen retket tulevat Herralta: kuka ihminen taitaa ymmärtää tiensä?
25 Fårlegt er det for eit menneskje å vigsla eitkvart tankelaust, og fyrst granska lovnaden etterpå.
Se on ihmiselle paula, kuin hän pilkkaa pyhää, ja etsii sitte lupauksia.
26 Ein vis konge skil ut dei gudlause og let hjulet ganga yver deim.
Viisas kuningas hajoittaa jumalattomat, ja antaa ratasten käydä heidän päällitsensä.
27 Menneskjens ånd er Herrens lampa, og ho ransakar alle rom i hjarta.
Herran kynttilä on ihmisen henki: hän käy läpi koko sydämen.
28 Kjærleik og truskap er vakt um kongen, og han styd sin kongsstol på kjærleik.
Laupius ja totuus varjelee kuninkaan, ja hän vahvistaa istuimensa laupiudella.
29 Ei æra for ungdomar er deira kraft, og ein prydnad for dei gamle er grått hår.
Nuorten miesten väkevyys on heidän kunniansa, ja harmaat karvat on vanhain kaunistus.
30 Svidande sår reinser burt det vonde, ja, slag reinsar hjartans inste rom.
Haavoilla pitää pahuus ajettaman pois, ja koko sydämen kivulla.
