< Salomos Ordsprog 19 >

1 Betre er ein fatigmann som ferdast lytelaust enn ein mann med range lippor som attpå er ein dåre.
Köyhä joka siveydessä vaeltaa, on parempi kuin väärä huulissansa, joka kuitenkin tyhmä on.
2 Den som er tankelaus i hugen, gjeng det gale, og den som stig for fort med føterne, han stig i miss.
Joka ei toimella laita, ei hänelle hyvin käy; ja joka on nopsa jaloista, se loukkaa itsensä.
3 Mannsens eigi vitløysa fører til fall, men han harmast i sitt hjarta på Herren.
Ihmisen tyhmyys eksyttää hänen tiensä, niin että hänen sydämensä vihastuu Herraa vastaan.
4 Velstand samla mange vener, men fatigmann vert skild frå venen sin.
Tavara tekee monta ystävää, vaan köyhä hyljätään ystäviltä.
5 Det falske vitnet skal’kje verta urefst, og den som andar lygn, skal ikkje sleppa undan.
Ei väärä todistaja pidä pääsemän rankaisematta; joka rohkiasti valehtelee, ei hänen pidä selkeemän.
6 Mange smeikjer den gjæve, og kvar mann er ven med den rauste.
Moni rukoilee päämiestä, ja jokainen on hänen ystävänsä, joka lahjoja jakaa.
7 Fatigmanns brør hatar honom alle, enn meir dreg hans vener seg burt frå honom. Han fer etter ord som er inkjevetta.
Köyhää vihaavat kaikki hänen veljensä, ja hänen ystävänsä vetäytyvät taamma hänestä; ja joka sanoihin luottaa, ei hän saa mitään.
8 Den som elskar si sjæl, han vinn seg vit, den som vaktar sitt skyn, skal finna lukka.
Joka viisas on, hän rakastaa henkeänsä, ja joka toimellinen on, se löytää hyvän.
9 Det falske vitnet skal’kje verta urefst, og den som andar lygn, skal tynast.
Väärä todistaja ei pidä pääsemän rankaisematta; ja joka rohkiasti valehtelee, se kadotetaan.
10 Det høver ei for dåren å hava gode dagar, enn mindre for ein træl å råda yver hovdingar.
Ei hullulle sovi hyvät päivät, paljoa vähemmin palvelian päämiehiä hallita.
11 Mannsens klokskap gjev honom tol, og det er hans æra å tilgjeva brot.
Joka on kärsivällinen, se on toimellinen ihminen; ja se on hänelle kunniaksi, että hän viat välttää.
12 Konungs harm er som når løva burar, men godhugen hans er som dogg i graset.
Kuninkaan viha on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen; mutta hänen ystävyytensä on niinkuin kaste ruoholle.
13 Ein dårleg son er reint ei ulukka for far sin, og kjerringtrætta er som si-drop frå taket.
Hullu poika on isänsä murhe, ja riitainen vaimo on niinkuin alinomainen pisaroitseminen.
14 Hus og gods er fedre-arv, men frå Herren kjem ei vitug kona.
Huoneet ja tavarat peritään vanhemmilta, vaan toimellinen emäntä tulee Herralta.
15 Leta svæver tungt i svevn, og letingen skal svelta.
Laiskuus tuo unen, ja joutilas sielu kärsii nälkää.
16 Den som tek vare på bodet, tek vare på sitt liv, den som ei ansar si åtferd, skal missa livet.
Joka käskyt pitää, hän on vapahtanut henkensä; vaan joka tiensä hylkää, hänen pitää kuoleman.
17 Den som gjer miskunn mot armingen, låner til Herren, og av honom fær han vederlag for si velgjerning.
Jöka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle, joka hänen hyvän työnsä hänelle jälleen maksava on.
18 Aga son din, for endå er det von, men lat deg ikkje driva til å drepa honom.
Kurita lastas, koska vielä toivo on; mutta älä pyydä häntä tappaa;
19 Den som er svært sinna, lyt bøta for det, for um du hjelper han, du gjer vondt verre.
Sillä suuri julmuus saattaa vahingon: sentähden laske vallallensa, ja kurita häntä toistamiseen.
20 Høyr på råd og lat deg aga, so du til slutt kann verta vis.
Kuule neuvoa ja ota kuritus vastaan, tullakses vihdoinkin viisaaksi.
21 Mange tankar er i mannsens hjarta, men Herrens råd fær framgang.
Monet aivoitukset oavt miehen sydämessä; mutta Herran neuvo on pysyväinen.
22 Mannsens miskunn er hans gode vilje, og fatig man er betre enn ein som lyg.
Ihmiselle kelpaa hänen laupeutensa, ja köyhä mies on parempi kuin valehtelia.
23 Otte for Herren fører til liv, mett fær ein kvila og vert ikkje heimsøkt med vondt.
Herran pelko saattaa elämän, ja se pysyy ravittuna, ettei mikään paha häntä lähesty.
24 Stikk den late si hand i fatet, so idest han ei ta ho upp att til munnen.
Laiska kätkee kätensä poveensa, ja ei vie sitä jälleen suuhunsa.
25 Slær du spottaren, so vert uvitingen klok, og agar du den vituge, so fær han vit på kunnskap.
Jos pilkkaajaa lyödään, niin taitamatoin tulee viisaaksi; ja jos toimellista lyödään, niin hän tulee toimelliseksi.
26 Den som er vond med far sin og jagar mor si burt, han er ein son til skam og skjemd.
Joka vaivaa isäänsä, ja ajaa ulos äitinsä, hän on häpeemätöin ja kirottu lapsi.
27 Høyr ikkje soleis på refsing, son min, at du villar deg burt frå kunnskaps ord!
Lakkaa poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka sinua viettelee pois toimellisesta opista.
28 Eit nidings-vitne spottar det som rett er, og munnen på gudlause gløyper urett.
Väärä todistus häpäisee tuomion, ja jumalattomain suu nielee vääryyden.
29 Refsingsdomar er ferdige for spottaren og slag for ryggen på dårar.
Pilkkaajille on rangaistus valmistettu, ja haavat hulluin selkään.

< Salomos Ordsprog 19 >