Salomos Ordsprog 17
1 Betre er ein turr brødmole med ro attåt enn huset fullt av høgtidskost med trætta til.
Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
2 Den kloke tenar skal råda yver ein uvisleg son, og millom brøder fær han skifta arv.
Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
3 Diglen røyner sylvet og omnen gullet, men den som røyner hjarto, det er Herren.
Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
4 Den vonde lyder på vondskapslippa, ljugaren lyder på tyningstunga.
Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
5 Spear du den fatige, so spottar du hans skapar, den som gled seg yver ulukka, skal få si refsing.
Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
6 Ein krans for dei gamle er barneborn, og ei æra for borni er federne deira.
Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
7 Det høver ikkje for ein dåre å tala store ord, enn mindre for ein fagnamann å ljuga.
Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
8 Gåva er ein glimestein for den som fær ho; kvar ho vender seg, der fær ho framgang.
Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
9 Søkjer du kjærleik, skyler du misgjerd, men riv du upp att ei sak, skil ven frå ven.
Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
10 Vondord gjer meir på den vituge enn hundrad hogg på dåren.
Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
11 Berre upprør søkjer den vonde, men ein hard bodberar vert send imot han.
Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
12 Møt heller ei binna som hev mist sine ungar enn ein dåre med narreskapen hans!
Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
13 Den som løner godt med vondt, frå hans hus skal ikkje det vonde vika.
Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
14 Å taka til med strid er som å sleppa vatn ut, haldt difor upp med trætta fyrr nokon gliser med tennerne!
Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
15 Den som frikjenner ein ugudleg og den som domfeller ein rettferdig, dei er båe tvo ein styggedom for Herren.
Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
16 Kva skal pengar i handi på dåren? Å kjøpa visdom hev han’kje vit til.
Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
17 Venen elskar alltid, og bror vert fødd til hjelp i naud.
Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
18 Ein vitlaus mann er den som handtekst, som gjeng i borg hjå grannen sin.
Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
19 Den som elskar trætta, elskar misgjerning, den som byggjer døri si høg, søkjer fall.
Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
20 Den som hev eit rangt hjarta, vinn ikkje lukka, og den som forvender tunga si, fell i ulukka.
Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
21 Den som avlar eit narr, fær sorg, og ikkje gled seg far til ein dåre.
Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
22 Gladværugt hjarta gjev lækjedom god, men nedslege mod fær beini te visna.
Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
23 Gudlaus mann tek gåva i løynd til å bøygja rettargangen.
Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
24 Den vituge hev visdom for augo, men dåren hev augo ved heimsens ende.
Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
25 Uvitug son er til gremme for far sin, og beisk sorg for henne som fødde’n.
Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
26 Det er’kje godt at og rettferdige fær refsing, og ei at fagna folk fær slag for det som rett er.
Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
27 Den skynsame sparer på ordi, og den vituge mann er kald i hugen.
Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
28 Um dåren tagde, gjekk han og for vismann, og for ein vitug mann når han heldt munn.
Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
