Salomos Ordsprog 17
1 Betre er ein turr brødmole med ro attåt enn huset fullt av høgtidskost med trætta til.
Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.
2 Den kloke tenar skal råda yver ein uvisleg son, og millom brøder fær han skifta arv.
Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.
3 Diglen røyner sylvet og omnen gullet, men den som røyner hjarto, det er Herren.
Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.
4 Den vonde lyder på vondskapslippa, ljugaren lyder på tyningstunga.
Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
5 Spear du den fatige, so spottar du hans skapar, den som gled seg yver ulukka, skal få si refsing.
Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
6 Ein krans for dei gamle er barneborn, og ei æra for borni er federne deira.
vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
7 Det høver ikkje for ein dåre å tala store ord, enn mindre for ein fagnamann å ljuga.
Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
8 Gåva er ein glimestein for den som fær ho; kvar ho vender seg, der fær ho framgang.
Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
9 Søkjer du kjærleik, skyler du misgjerd, men riv du upp att ei sak, skil ven frå ven.
Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
10 Vondord gjer meir på den vituge enn hundrad hogg på dåren.
Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
11 Berre upprør søkjer den vonde, men ein hard bodberar vert send imot han.
Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
12 Møt heller ei binna som hev mist sine ungar enn ein dåre med narreskapen hans!
Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
13 Den som løner godt med vondt, frå hans hus skal ikkje det vonde vika.
Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
14 Å taka til med strid er som å sleppa vatn ut, haldt difor upp med trætta fyrr nokon gliser med tennerne!
Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
15 Den som frikjenner ein ugudleg og den som domfeller ein rettferdig, dei er båe tvo ein styggedom for Herren.
Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
16 Kva skal pengar i handi på dåren? Å kjøpa visdom hev han’kje vit til.
Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
17 Venen elskar alltid, og bror vert fødd til hjelp i naud.
Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
18 Ein vitlaus mann er den som handtekst, som gjeng i borg hjå grannen sin.
Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
19 Den som elskar trætta, elskar misgjerning, den som byggjer døri si høg, søkjer fall.
Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
20 Den som hev eit rangt hjarta, vinn ikkje lukka, og den som forvender tunga si, fell i ulukka.
Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
21 Den som avlar eit narr, fær sorg, og ikkje gled seg far til ein dåre.
Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
22 Gladværugt hjarta gjev lækjedom god, men nedslege mod fær beini te visna.
Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
23 Gudlaus mann tek gåva i løynd til å bøygja rettargangen.
Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
24 Den vituge hev visdom for augo, men dåren hev augo ved heimsens ende.
Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
25 Uvitug son er til gremme for far sin, og beisk sorg for henne som fødde’n.
Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
26 Det er’kje godt at og rettferdige fær refsing, og ei at fagna folk fær slag for det som rett er.
Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
27 Den skynsame sparer på ordi, og den vituge mann er kald i hugen.
Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.
28 Um dåren tagde, gjekk han og for vismann, og for ein vitug mann når han heldt munn.
Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.
