Salomos Ordsprog 15
1 Mildt svar døyver harm, men eit kvast ord vekkjer vreide.
Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.
2 Tunga åt vismenner gjev god kunnskap, men narreskap gøyser or munnen på dårar.
Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.
3 Allstad hev Herren augo sine, dei ser etter vonde og gode.
Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.
4 Linnmælt tunga er livsens tre, men range tunga gjev hjartesår.
Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.
5 Ein uviting vanvyrder far sin’s age, men den som agtar på refsing, vert klok.
Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.
6 Rettferdig manns hus eig stor rikdom, men d’er ugreida med ugudleg manns inntekt.
Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.
7 Vismanns-lippor strår ut kunnskap, men so er ei med dårehjarta.
Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.
8 Gudløysings offer er ei gruv for Herren, men bøn frå ærlege han likar godt.
Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.
9 Gudløysings veg er ei gruv for Herren, men han elskar den som renner etter rettferd.
Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.
10 Hard refsing fær den som gjeng ut av vegen, den som hatar age, skal døy.
Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.
Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet. (Sheol h7585)
12 Spottaren likar ikkje at ein lastar honom, til vismenner gjeng han ikkje.
Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.
13 Gladværugt hjarta gjer andlitet ljost, men modet vert brote i hjartesorg.
Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.
14 Vitug manns hjarta søkjer kunnskap, men dåremunn fer berre med narreskap.
Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.
15 Alle ein armings dagar er vonde, men den glade i hjarta hev gjestebod alltid.
Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.
16 Betre er lite med otte for Herren enn eigedom stor med uro attåt.
Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.
17 Betre ei nista av kål med kjærleik til enn gjødde uksen med hat attåt.
Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.
18 Brålyndt mann valdar trætta, men den toluge stiller kiv.
Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.
19 Vegen for letingen er som eit klungergjerde, men stigen er brøytt for dei ærlege.
Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.
20 Ein vis son gjer far sin gleda, men eit dårlegt menneskje vanvyrder mor si.
Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.
21 Dårskap er gleda for vitlaus mann, men ein vitug mann gjeng beint fram.
Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.
22 Råder vert til inkjes utan rådleggjing, men med mange rådgjevarar kjem dei i stand.
Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.
23 Mannen gled seg når munnen kann svara, og eit ord i rette tid, kor godt det er!
Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!
24 Den vituge gjeng livsens veg uppetter, for han vil sleppa burt frå helheimen der nede. (Sheol h7585)
Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on. (Sheol h7585)
25 Herren riv huset ned for dei ovmodige, men for enkja let han merkesteinen standa.
Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa.
26 Vonde tankar er ei gruv for Herren, men milde ord er reine.
Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat.
27 Den vinnekjære fær sitt hus i ulag, men den som hatar mutor, han skal liva.
Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää.
28 Rettferdig tenkjer i sitt hjarta korleis han skal svara, men gudlause let vondskap gøysa ut or munnen.
Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.
29 Langt er Herren burte frå dei gudlause, men bøni frå rettferdige han høyrer.
Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.
30 Ljos i augo hjarta gled, tidend god gjev merg i beini.
Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.
31 Det øyra som høyrer på rettleiding til livet, held seg gjerne med vismenn i lag.
Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.
32 Den som vandar age, vanvyrder si sjæl, den som høyrer på rettleiding, vinn seg vit.
Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.
33 Otte for Herren er age til visdom, og fyre æra gjeng andmykt.
Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
