Salomos Ordsprog 15
1 Mildt svar døyver harm, men eit kvast ord vekkjer vreide.
Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.
2 Tunga åt vismenner gjev god kunnskap, men narreskap gøyser or munnen på dårar.
Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee.
3 Allstad hev Herren augo sine, dei ser etter vonde og gode.
Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät.
4 Linnmælt tunga er livsens tre, men range tunga gjev hjartesår.
Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun.
5 Ein uviting vanvyrder far sin’s age, men den som agtar på refsing, vert klok.
Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi.
6 Rettferdig manns hus eig stor rikdom, men d’er ugreida med ugudleg manns inntekt.
Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö.
7 Vismanns-lippor strår ut kunnskap, men so er ei med dårehjarta.
Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin.
8 Gudløysings offer er ei gruv for Herren, men bøn frå ærlege han likar godt.
Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen.
9 Gudløysings veg er ei gruv for Herren, men han elskar den som renner etter rettferd.
Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas.
10 Hard refsing fær den som gjeng ut av vegen, den som hatar age, skal døy.
Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman.
Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet. (Sheol h7585)
12 Spottaren likar ikkje at ein lastar honom, til vismenner gjeng han ikkje.
Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö.
13 Gladværugt hjarta gjer andlitet ljost, men modet vert brote i hjartesorg.
Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee.
14 Vitug manns hjarta søkjer kunnskap, men dåremunn fer berre med narreskap.
Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan.
15 Alle ein armings dagar er vonde, men den glade i hjarta hev gjestebod alltid.
Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito.
16 Betre er lite med otte for Herren enn eigedom stor med uro attåt.
Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.
17 Betre ei nista av kål med kjærleik til enn gjødde uksen med hat attåt.
Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.
18 Brålyndt mann valdar trætta, men den toluge stiller kiv.
Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan.
19 Vegen for letingen er som eit klungergjerde, men stigen er brøytt for dei ærlege.
Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.
20 Ein vis son gjer far sin gleda, men eit dårlegt menneskje vanvyrder mor si.
Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä.
21 Dårskap er gleda for vitlaus mann, men ein vitug mann gjeng beint fram.
Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.
22 Råder vert til inkjes utan rådleggjing, men med mange rådgjevarar kjem dei i stand.
Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.
23 Mannen gled seg når munnen kann svara, og eit ord i rette tid, kor godt det er!
Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.
24 Den vituge gjeng livsens veg uppetter, for han vil sleppa burt frå helheimen der nede. (Sheol h7585)
Elämän tie johdattaa viisaan ylöspäin, välttämään helvettiä, joka alhaalla on. (Sheol h7585)
25 Herren riv huset ned for dei ovmodige, men for enkja let han merkesteinen standa.
Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.
26 Vonde tankar er ei gruv for Herren, men milde ord er reine.
Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.
27 Den vinnekjære fær sitt hus i ulag, men den som hatar mutor, han skal liva.
Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää.
28 Rettferdig tenkjer i sitt hjarta korleis han skal svara, men gudlause let vondskap gøysa ut or munnen.
Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.
29 Langt er Herren burte frå dei gudlause, men bøni frå rettferdige han høyrer.
Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset.
30 Ljos i augo hjarta gled, tidend god gjev merg i beini.
Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi.
31 Det øyra som høyrer på rettleiding til livet, held seg gjerne med vismenn i lag.
Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa.
32 Den som vandar age, vanvyrder si sjæl, den som høyrer på rettleiding, vinn seg vit.
Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi.
33 Otte for Herren er age til visdom, og fyre æra gjeng andmykt.
Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
