Salomos Ordsprog 13
1 Den vise son let seg aga av far sin, men spottaren høyrer ikkje på skjenn.
Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa.
2 Sjølv fær ein godt av den frukt som munnen ber, men hugen åt svikarar stend etter vald.
Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.
3 Den som agtar munnen sin, varar si sjæl, men gapen fær seg ei ulukka.
Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.
4 Hugen i letingen lyster og fær ikkje noko, hugen i strævsame folk fær rikleg mette.
Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.
5 Den rettferdige hatar ljugarord, men den gudlause fer stygt og skamleg åt.
Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.
6 Rettferd varar den som fer ulastande, men gudløysa feller den som gjer synd.
Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.
7 Mang ein ter seg rik og eig då inkje, ein annan ter seg fatig og eig mykje.
Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.
8 Mannsens rikdom er ein løysepeng for livet hans, men fatigmannen fær inkje trugsmål høyra.
Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.
9 Ljoset åt dei rettferdige brenn lystigt, men lampa åt ugudlege vil slokna.
Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.
10 Med ovmod veld ein berre trætta, men hjå deim som tek mot råd, er visdom.
Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.
11 Lettfengen rikdom minkar, men sankar du smått um senn, fær du meir og meir.
Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.
12 Langdrøg von gjer hjarta sjukt, men uppfyllt ynskje er eit livsens tre.
Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.
13 Den som vanvyrder ordet, tyner seg sjølv, men den som ottast bodordet, fær løn.
Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.
14 Vismanns læra er livsens kjelda, so ein slepp undan frå daudesnaror.
Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
15 Godt vit gjev manntekkje, men hard er vegen som svikarar gjeng.
Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.
16 Kvar som er klok, fer fram med vit, men ein dåre briskar seg med dårskap.
Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta.
17 Ein gudlaus sendemann fell i ulukka, men trufast bodberar er lækjedom.
Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke.
18 Armod og skam fær den som viser age ifrå seg, men den som agtar på refsing, vinn æra.
Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!
19 Uppfyllt ynskje er søtt for sjæli, men å vika frå vondt er ei gruv for dårar.
Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus.
20 Gakk saman med dei vise, so vert du vis, men ilag med dårar gjeng det deg ille.
Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.
21 Ulukka forfylgjer syndarar, men rettferdige fær godt til løn.
Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.
22 Den gode let etter seg arv til barneborn, men det syndaren eig, er gøymt åt den rettferdige.
Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle.
23 Fatigfolks nybrot gjev rikeleg føda, men mang ein vert tynt ved urettferd.
Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.
24 Den som sparer riset sitt, hatar son sin, men den som elskar han, tuktar honom tidleg.
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
25 Rettferdige hev mat til å metta seg på, men gudlause gjeng med magen tom.
Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.
