Salomos Ordsprog 12
1 Den som elskar age, elskar kunnskap, men den som hatar refsing, han er fåvis.
Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.
2 Den gode vinn seg hugnad hjå Herren, men den meinsløge fordømer han.
Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.
3 Ingen mann vert stød av gudløysa, men roti åt rettferdige kann ingen rikka.
Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.
4 Ei fagna kona er ein krans for mannen sin, eit skjemda ting er fæl som ròt i beini hans.
Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
5 Tankar hjå rettferdige tenkjer er det som rett er, dei råder som ugudlege legg upp, er svik.
Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.
6 Ordi hjå ugudlege gjeng ut på luring etter blod, men ærlege vert berga ved sin munn.
Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.
7 Ugudlege vert kasta i koll, og so er det ute med deim, men rettferdige folks hus stend fast.
Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 Ein mann fær ros alt etter som vitet hans er, men den ranglyndte kjem i vanvyrdnad.
Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.
9 Betre småmann med ein tenar enn låst vera storkar og ikkje ha mat.
Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
10 Den rettferdige veit korleis buskapen har det, men hardt er hjarta hjå ugudlege folk.
Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
11 Den som dyrkar si jord, fær mette av brød, den som fer etter fåfengde ting, er fåvis.
Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.
12 Ein gudlaus hev hug til vonde folks garn, men roti åt rettferdige gjev frukt.
Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.
13 Lippe-synd er snara vond, men den rettferdige slepp ut or trengsla.
Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.
14 Av sin munns frukt fær ein mann sin gode mette, og eit menneskje fær att det han hev gjort med sine hender.
Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.
15 Uvitingen held sin eigen veg for den rette, men den vise høyrer på råd.
Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.
16 Når uvitingen er vreid, vert det kjent same dagen, men den kloke løyner skjemsla.
Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.
17 Den som andar ærlegskap, segjer det som rett er, men det falske vitnet talar svik.
Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.
18 Mang ein fer med svall som sverdstyng; men tunga åt dei vise, ho er lækjedom.
Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
19 Sanningslippa held seg æveleg, men falske tunga berre i ein augneblink.
Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.
20 Svik er i deira hjarta som smider vondt i hop, men dei som rå’r til fred, hev gleda.
Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.
21 Inkje vondt den rettferdige råkar, men gudlause fær ulukka i fullaste mål.
Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.
22 Ei stygja for Herren er ljugarlippor, men han likar deim som fer fram med truskap.
Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.
23 Ein klok mann løynar kunnskap, men dåre-hjarta ropar ut vitløysa.
Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.
24 Strævsam hand kjem upp til herrevelde, men leta fører til trældom.
Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
25 Sorg i mannens hjarta bøygjer det ned, men eit godt ord gjev det gleda.
Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.
26 Den rettferdige rettleider næsten sin, men vegen åt gudlause fører deim vilt.
Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.
27 Letingen steikjer ikkje si veidn, men annsemd er rikdom so dyr for menneskja.
Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
28 På rettferds stig er liv, og gonga på vegen gjeng ikkje til dauden.
Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.
