Salomos Ordsprog 12
1 Den som elskar age, elskar kunnskap, men den som hatar refsing, han er fåvis.
Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
2 Den gode vinn seg hugnad hjå Herren, men den meinsløge fordømer han.
Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
3 Ingen mann vert stød av gudløysa, men roti åt rettferdige kann ingen rikka.
Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
4 Ei fagna kona er ein krans for mannen sin, eit skjemda ting er fæl som ròt i beini hans.
Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
5 Tankar hjå rettferdige tenkjer er det som rett er, dei råder som ugudlege legg upp, er svik.
Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
6 Ordi hjå ugudlege gjeng ut på luring etter blod, men ærlege vert berga ved sin munn.
Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
7 Ugudlege vert kasta i koll, og so er det ute med deim, men rettferdige folks hus stend fast.
Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 Ein mann fær ros alt etter som vitet hans er, men den ranglyndte kjem i vanvyrdnad.
Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
9 Betre småmann med ein tenar enn låst vera storkar og ikkje ha mat.
Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
10 Den rettferdige veit korleis buskapen har det, men hardt er hjarta hjå ugudlege folk.
Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
11 Den som dyrkar si jord, fær mette av brød, den som fer etter fåfengde ting, er fåvis.
Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
12 Ein gudlaus hev hug til vonde folks garn, men roti åt rettferdige gjev frukt.
Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
13 Lippe-synd er snara vond, men den rettferdige slepp ut or trengsla.
Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
14 Av sin munns frukt fær ein mann sin gode mette, og eit menneskje fær att det han hev gjort med sine hender.
Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
15 Uvitingen held sin eigen veg for den rette, men den vise høyrer på råd.
Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
16 Når uvitingen er vreid, vert det kjent same dagen, men den kloke løyner skjemsla.
Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
17 Den som andar ærlegskap, segjer det som rett er, men det falske vitnet talar svik.
Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
18 Mang ein fer med svall som sverdstyng; men tunga åt dei vise, ho er lækjedom.
Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
19 Sanningslippa held seg æveleg, men falske tunga berre i ein augneblink.
Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
20 Svik er i deira hjarta som smider vondt i hop, men dei som rå’r til fred, hev gleda.
Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
21 Inkje vondt den rettferdige råkar, men gudlause fær ulukka i fullaste mål.
Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
22 Ei stygja for Herren er ljugarlippor, men han likar deim som fer fram med truskap.
Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
23 Ein klok mann løynar kunnskap, men dåre-hjarta ropar ut vitløysa.
Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
24 Strævsam hand kjem upp til herrevelde, men leta fører til trældom.
Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
25 Sorg i mannens hjarta bøygjer det ned, men eit godt ord gjev det gleda.
Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
26 Den rettferdige rettleider næsten sin, men vegen åt gudlause fører deim vilt.
Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
27 Letingen steikjer ikkje si veidn, men annsemd er rikdom so dyr for menneskja.
Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
28 På rettferds stig er liv, og gonga på vegen gjeng ikkje til dauden.
Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
