Salomos Ordsprog 11
1 Falsk vegt er fæl for Herren, men full vegt likar han godt.
Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.
2 Kjem stormod, so kjem og skam, men smålåtne, dei hev visdom.
Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.
3 Dei ærlege hev si uskyld til førar, men fals slær sin herre på hals.
Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.
4 Gods hjelper ikkje på vreidens dag, men rettferd frelser frå dauden.
Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
5 Ærleg manns rettferd jamnar hans veg, men den gudlause stuper ved gudløysa si.
Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.
6 Ærlege folk ved si rettferd vert frelste, men dei falske vert fanga i eigen gir.
Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.
7 Når ugudleg mann døyr, er det ute med voni; og vondskaps venting til inkjes vert.
Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.
8 Rettferdig vert fria or trengsla, og ugudleg kjem i hans stad.
Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.
9 Den skamlause tyner sin granne med munnen, men rettferdige friar seg ut med sin kunnskap.
Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.
10 Gjeng det godt med rettferdige, fegnast byen, vert gudlause tynte, syng folk av gleda.
Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.
11 Med velsigning frå ærlege folk kjem byen seg upp, men gudlause munn bryt han ned.
Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.
12 Vitlaus er den som vanvyrdar sin granne, men vitug mann tegjer stilt.
Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.
13 Den som fer med drøs, ber løynråd ut, men den hjarte-trugne løyner saki.
Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.
14 Der inkje styre er, lyt folket falla, men der dei rådvise er mange, der er frelsa.
Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.
15 Borgar du for framand, er du ille faren, men han er trygg som hatar handtak.
Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.
16 Ei yndefull kvinna vinn æra, og valdsmenner vinn seg rikdom.
Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.
17 Ein godhjarta mann gjer vel mot si sjæl, men ein hardhjarta mann fer vondt med sitt eige kjøt.
Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.
18 Den ugudlege vinn seg ei sviksam løn, men den som rettferd sår, fær varig løn.
Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.
19 Stend du fast i rettferd, vinn du liv, men fer du etter vondt, då fær du daude.
Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.
20 Dei range i hugen hev Herren ein stygg til, men han likar deim som ulastande ferdast.
Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.
21 Det kann du gjeva handi på, den vonde vert’kje urefst, men ætti åt rettferdige slepp undan.
Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.
22 Som ein gullring i eit grisetryne er ei fager kvinna utan vit.
Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.
23 Det rettferdige ynskjer, vert berre godt, det som gudlause vonar, vert til vreide.
Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.
24 Ein strår ut og fær endå meir, ein annan vert arm av usømeleg sparing.
Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.
25 Den som velsignar, skal trivast, og kveikjer du andre, vert sjølv du kveikt.
Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.
26 Ein kornflår, honom bannar folket, men signing kjem yver den som sel korn.
Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.
27 Den som strævar etter godt, han søkjer hugnad, men den som leitar etter vondt, han fær det yver seg.
Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.
28 Den som lit på sin rikdom, han skal stupa, men rettferdige grønkar som lauv.
Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.
29 Den som øydar sitt hus, skal erva vind, og narren vert træl åt den kloke.
Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.
30 Rettferdig manns frukt er eit livsens tre, og sjæler vinn den vise.
Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.
31 Du ser rettferdig mann fær vederlag på jordi, kor mykje meir då den ugudlege og syndaren!
Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.
