Salomos Ordsprog 11
1 Falsk vegt er fæl for Herren, men full vegt likar han godt.
Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.
2 Kjem stormod, so kjem og skam, men smålåtne, dei hev visdom.
Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.
3 Dei ærlege hev si uskyld til førar, men fals slær sin herre på hals.
Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.
4 Gods hjelper ikkje på vreidens dag, men rettferd frelser frå dauden.
Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
5 Ærleg manns rettferd jamnar hans veg, men den gudlause stuper ved gudløysa si.
Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.
6 Ærlege folk ved si rettferd vert frelste, men dei falske vert fanga i eigen gir.
Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.
7 Når ugudleg mann døyr, er det ute med voni; og vondskaps venting til inkjes vert.
Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.
8 Rettferdig vert fria or trengsla, og ugudleg kjem i hans stad.
Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.
9 Den skamlause tyner sin granne med munnen, men rettferdige friar seg ut med sin kunnskap.
Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.
10 Gjeng det godt med rettferdige, fegnast byen, vert gudlause tynte, syng folk av gleda.
Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.
11 Med velsigning frå ærlege folk kjem byen seg upp, men gudlause munn bryt han ned.
Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.
12 Vitlaus er den som vanvyrdar sin granne, men vitug mann tegjer stilt.
Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.
13 Den som fer med drøs, ber løynråd ut, men den hjarte-trugne løyner saki.
Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.
14 Der inkje styre er, lyt folket falla, men der dei rådvise er mange, der er frelsa.
Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.
15 Borgar du for framand, er du ille faren, men han er trygg som hatar handtak.
Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.
16 Ei yndefull kvinna vinn æra, og valdsmenner vinn seg rikdom.
Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.
17 Ein godhjarta mann gjer vel mot si sjæl, men ein hardhjarta mann fer vondt med sitt eige kjøt.
Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.
18 Den ugudlege vinn seg ei sviksam løn, men den som rettferd sår, fær varig løn.
Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.
19 Stend du fast i rettferd, vinn du liv, men fer du etter vondt, då fær du daude.
Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.
20 Dei range i hugen hev Herren ein stygg til, men han likar deim som ulastande ferdast.
Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.
21 Det kann du gjeva handi på, den vonde vert’kje urefst, men ætti åt rettferdige slepp undan.
Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.
22 Som ein gullring i eit grisetryne er ei fager kvinna utan vit.
Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.
23 Det rettferdige ynskjer, vert berre godt, det som gudlause vonar, vert til vreide.
Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.
24 Ein strår ut og fær endå meir, ein annan vert arm av usømeleg sparing.
Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.
25 Den som velsignar, skal trivast, og kveikjer du andre, vert sjølv du kveikt.
Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.
26 Ein kornflår, honom bannar folket, men signing kjem yver den som sel korn.
Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.
27 Den som strævar etter godt, han søkjer hugnad, men den som leitar etter vondt, han fær det yver seg.
Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.
28 Den som lit på sin rikdom, han skal stupa, men rettferdige grønkar som lauv.
Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.
29 Den som øydar sitt hus, skal erva vind, og narren vert træl åt den kloke.
Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.
30 Rettferdig manns frukt er eit livsens tre, og sjæler vinn den vise.
Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.
31 Du ser rettferdig mann fær vederlag på jordi, kor mykje meir då den ugudlege og syndaren!
Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?
