Jobs 36
1 Og Elihu heldt fram og sagde:
Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
2 «Vent litt og lat meg tala til deg! For endå hev eg ord for Gud;
"Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
3 eg hentar kunnskap langan leid, skal hjelpa skaparen til rett.
Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
4 For visst, mitt ord skal ikkje ljuga; framfor deg stend ein full-lærd mann.
sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
5 Sjå, Gud er sterk, men vander ingen, han som er veldug i forstandskraft.
Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
6 Han let’kje gudlaus mann få liva; men armingarne gjev han rett.
Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
7 Han snur’kje augo frå rettvise; hjå kongar på sin konungsstol han let deim ævleg sitja høgt.
Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
8 Um dei i lekkjor bundne vart og i ulukkesnaror fanga,
Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
9 so synar han deim deira ferd og brot - at dei ovmoda seg -
niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
10 til refsing opnar øyro deira og byd deim venda um frå syndi.
avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
11 Um dei då høyrer vil og lyda, so liver dei sitt liv i lukka og sine år i herlegdom;
Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
12 um ikkje, fær dei styng av spjotet, og i sin dårskap andast dei.
Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
13 Men vreiden trivst i vonde hjarto; dei bed’kje, um dei bundne vert;
Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
14 i ungdomstidi skal dei døy, forgangast som utukt-sveinar.
Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
15 Han frelser arming ved hans naud, opnar hans øyro gjenom trengsla.
Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
16 Deg og han lokkar ut or trengsla, fritt fær du det og ikkje trongt, ditt bord er fullt av feite retter.
Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
17 Men fær du straff som syndug mann, i fall hans domsord held deg fast.
Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
18 Lat ikkje tukti avla vreide, den tunge bot deg leida vilt!
Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
19 Kann klaga hjelpa deg or naud, kor mykje enn du stræva vil?
Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
20 Du må’kje lengta etter natti då folk vert rykte frå sin stad!
Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
21 Gjev agt, so ei til synd du vender, for det du heller vil enn lida.
Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
22 Sjå, Gud er upphøgd i sitt velde; kven er ein lærar slik som han?
Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
23 Kven hev vel vegen lagt for honom? Kven sagde vel: «Du hev urett gjort?»
Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
24 Hugs på å prisa høgt hans verk, som menneski hev sunge um!
Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
25 Kvart menneskje med lyst det ser, mann-ætti ser det langan leid.
kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
26 Upphøgd, uskynande er Gud, hans liveår kann ingen telja,
Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
27 for han dreg vatsdroparne, so det vert regn av skodde-eim.
Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
28 Og ifrå skyerne det fløymer og dryp ned yver mange folk.
jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
29 Kven skynar vel skyhoparne og torebraket frå hans hytta?
Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
30 Han breider ljoset sitt ikring seg og let det hylja havsens røter.
Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
31 Soleis han dømer folkeslag og skiftar brød i ovmengd ut.
Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
32 Han sveiper henderne i ljos og sender det mot fienden.
Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
33 Hans tora meldar um hans koma, ja, feet varslar når han kjem.
Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
