Jobs 34
1 Og Elihu tok til ords og sagde:
Ja Elihu lausui ja sanoi:
2 «Vismenner, høyr på ordi mine! Kunnige folk, lyd no på meg!
"Kuulkaa, te viisaat, minun sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet.
3 For ordi prøver ein med øyro, som ein med gomen maten smakar.
Sillä korva koettelee sanat, ja suulaki maistaa ruuan maun.
4 So lat oss no det rette velja og saman finna ut det gode!
Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on.
5 For Job hev sagt: «Eg skuldfri er; min rett hev Gud ifrå meg teke;
Sillä Job on sanonut: 'Olen oikeassa, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni.
6 tråss i min rett, stend eg som ljugar, uskuldig fekk eg ulivssår.»
Vaikka minun puolellani on oikeus, pitäisi minun valhetella; kuolettava nuoli on minuun sattunut, vaikka olen rikoksesta vapaa.'
7 Finst det vel nokon mann som Job? som gløyper hædings ord som vatn,
Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo jumalanpilkkaa niinkuin vettä,
8 som held med illgjerdsmenner lag, hev umgang med gudlause folk?
joka yhtyy väärintekijäin seuraan ja vaeltaa jumalattomain miesten parissa?
9 For han hev sagt: «Kva gagnar det ein mann å vera ven med Gud?»
Sillä hän sanoo: 'Ei hyödy mies siitä, että elää Jumalalle mieliksi'.
10 Difor, de menn med vit, høyr meg! D’er langt frå Gud å vera gudlaus, frå Allvalds-Gud å gjera urett.
Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä.
11 Han løner mannen for hans gjerd, fer med han etter all hans ferd.
Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan.
12 Nei, urettferdig er’kje Gud, og Allvald krenkjer ikkje retten.
Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.
13 Kven let vel honom styra jordi? Og kven hev grunna jordheims-kringen?
Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin?
14 Um han på seg åleine tenkte og drog sin ande til seg att,
Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä,
15 då gjekk alt livande til grunns, og menneskja vart atter mold.
niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.
16 Um du er klok, so høyr på dette, og lyd på ljoden av mitt ord!
Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni.
17 Kann ein som hatar retten, styra? Fordømer du den allrettvise?
Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen,
18 Kann ein til kongen segja: «Niding!» Og til dei megtige: «Du brotsmann?»
joka sanoo kuninkaalle: 'Sinä kelvoton', ruhtinaille: 'Sinä jumalaton',
19 Til han som ei gjer skil på fyrstar, og ikkje vyrder rik mot fatig. Av di hans hand hev skapt deim alle?
joka ei pidä päämiesten puolta eikä aseta rikasta vaivaisen edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa?
20 Dei andast brått og midt um natti, eit folk avjagast og kverv burt, stormenn forgjengst i hjelpeløysa.
Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä; kansat järkkyvät ja häviävät, väkevä siirretään pois käden koskematta.
21 Hans augo ser til mannsens ferd, han skodar kvart eit stig han tek;
Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa.
22 det finst’kje skugge eller myrker der illgjerdsmenn kann løyna seg.
Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua väärintekijät.
23 Han tarv’kje lenge sjå på mannen fyrr han lyt møta Gud til doms.
Sillä ei tarvitse Jumalan kauan ihmistä tarkata, ennenkuin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä;
24 Han utan forhøyr storfolk krasar og andre set i deira stad.
hän musertaa voimalliset tutkimatta ja asettaa toiset heidän sijallensa.
25 Han kjennar heile deira verk og gjev um natti deim til tyning.
Niinpä hän tuntee heidän tekonsa ja kukistaa heidät yöllä, ja he musertuvat.
26 Han tuktar deim som illgjerdsmenner, ein stad der alle kann det sjå,
Niinkuin jumalattomia hän kurittaa heitä julkisella paikalla,
27 dei som hev vike burt frå han og ikkje hev hans vegar fylgt -
koska he luopuivat hänestä eivätkä ensinkään huolineet hänen teistään,
28 so han kann høyra armods klaga og jammerskrik frå undertrykte.
vaan saattoivat vaivaisten huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjain huudon.
29 Fær han det stilt, kven vil fordøma? Løyner han seg - kven kann då sjå han? - for folkemugen og for mannen,
Ja jos hän on hiljaa, kuka häntä siitä tuomitsee? Jos hän peittää kasvonsa, kuka voi häntä katsella? Niin kansaa kuin kutakin ihmistä hän valvoo,
30 so ikkje gudlaus mann skal råda og vera snaror yver folket.
ettei pääse hallitsemaan jumalaton ihminen, ei kukaan niistä, jotka ovat kansalle paulana.
31 For segjer ein vel so til Gud: «Ovmodigt hev eg bore meg; eg vil ikkje lenger vera vond.
Sillä onko tässä sanottu Jumalalle: 'Kyllä minä kärsin, en enää pahoin tee.
32 Vis du meg det eg ikkje ser! hev eg gjort synd, vil eg snu um?»
Mitä en näe, neuvo minulle; jos olen tehnyt vääryyttä, en sitä enää tee.'
33 Skal han då straffa som du tykkjer? D’er du som er den misnøgde; so lyt du velja, ikkje eg; og du fær segja det du veit.
Sinunko mielesi mukaan tulisi hänen kostaa, koska olet niin tyytymätön? Niin, sinun on tehtävä valinta eikä minun; puhu, mitä tiedät.
34 Dei kloke folk vil segja til meg, og kvar ein vismann som meg høyrer:
Ymmärtäväiset miehet sanovat minulle, viisas mies, joka minua kuulee, virkkaa:
35 «Job talar ikkje med forstand hans ord er utan ettertanke.»
'Job puhuu taitamattomasti, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla.
36 Gjev Job må allstødt verta prøvd for sine svar på nidings vis!
Jospa Jobia koeteltaisiin ainiaan, koska hän vastaa väärintekijäin tavalla!
37 For han legg brotsverk til si synd og ber seg vyrdlaust millom oss, og talar mange ord mot Gud.»
Sillä hän lisää syntiä syntiin, lyö kämmentä keskellämme ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.'"
