Jobs 32
1 Dei tri mennerne svara ikkje Job meir, av di han heldt seg sjølv for rettferdig.
Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
2 Men då loga harmen upp hjå Elihu, son åt Barak’el, buziten, av Rams-ætti. Han vart harm på Job, av di han heldt seg sjølv rettferdigare enn Gud.
Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3 Han harmast og på dei tri venerne, av di dei ikkje kunde finna noko svar, og endå dømde Job skuldig.
Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4 For Elihu hadde venta med å tala til Job, av di dei andre var eldre enn han;
Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
5 men då Elihu såg at dei tri mennerne ikkje hadde noko å svara, vart han brennande harm.
Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
6 Og Elihu, son åt Barak’el, buziten, tok til ords og sagde: «Ung er eg etter år å rekna; de derimot er gamle menn. Difor eg blygdest og var rædd å segja til dykk det eg veit.
Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
7 Eg tenkte: «Åri tala lyt og alderen forkynna visdom.»
Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
8 Nei, ånd lyt til hjå menneski; og Allvalds ande gjev deim vit.
Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
9 Dei gamle er’kje alltid vise, kvithærde veit’kje stødt det rette.
Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
10 Difor eg segjer: Høyr på meg; eg vil og segja det eg veit.
Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
11 Eg venta hev på dykkar ord og lydde vel på dykkar lærdom, alt med de leita etter ord.
Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
12 Og eg gav nøgje agt på dykk, men ingen sagde Job imot, ingen av dykk gav honom svar.
Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
13 Seg ikkje: «Visdom der me fann; Gud slå han ned, folk kann det ikkje.»
Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
14 Han hev’kje tala imot meg, og ei med dykkar ord eg svarar.
Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
15 Dei er forstøkte, svarar ikkje, dei vantar ord å føra fram.
He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 Treng eg vel venta når dei tegjer og stend der reint forutan svar?
Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 Eg vil og svara, eg for meg, eg vil og segja det eg veit.
Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 For eg er full av ord til svars; i bringa sprengjer åndi på.
Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 Mitt indre er som innstengd vin, lik nye vinhit vil det sprengjast.
Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 Eg tala vil so eg fær luft, vil opna lipporne og svara.
Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 Eg ikkje tek parti for nokon og smeikjer ei for nokor mann;
En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
22 å smeikja kann eg ikkje med; min skapar elles burt meg reiv.
Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
