Jobs 28
1 Sylv hev sin stad, der dei det finn, og gullet, som dei reinsa vinn,
"Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;
2 og jarn fram or jordi fær, og kopar ut or steinen bræ’r;
rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.
3 På natteskuggen gjer dei slutt og myrkheims steinar granskar ut.
Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.
4 Djupt under by med annsamt liv i gruvor bergmenn kliv og sviv.
Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.
5 På jordi brødkorn fram dei driv, men inni upp som eld dei riv.
Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.
6 Safiren sit i steinar der, og der seg og gullklumpar ter,
Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.
7 Ei ørnen kjenner denne veg, for haukesyn han løyner seg.
Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.
8 Ei stolte rovdyr vegen fann, og løva aldri gjeng på han.
Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.
9 På harde steinen dei handi legg; då sturtar mang ein bergevegg.
Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.
10 I berget seg gangar grev og skodar mang ein skatt so gjæv.
Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.
11 Dei dytter til for rennand’ å, det løynde fram for ljoset må.
Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.
12 Men visdomen, kvar er han å få? Og kvar skal ein vitet nå?
Mutta viisaus-mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
13 Slett ingen veit hans verd og vinst; i manneheim han ikkje finst;
Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.
14 Avgrunnen dyn: «Her ei han er!» Og havet segjer: «Ikkje her!»
Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni'.
15 Du kann’kje kjøpa han for gull, men sylv ei vega prisen full,
Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.
16 og ei for gull ifrå Ofir, ei for onyks, ei for safir.
Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.
17 Ei gull og glas er nok til kaup, og ei til byte fingull-staup.
Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.
18 Korall, krystall gjeld ikkje her. Visdom er meir enn perlor verd.
Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.
19 Topas frå Kus er altfor ring, ja, reinast gull vert ingen ting.
Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.
20 Visdomen, kvar kjem han ifrå? Og kvar skal ein til vitet nå?
Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
21 Det ingen veit på denne jord; ei fugl det fann, kvar helst han for.
Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.
22 Avgrunn og daude segjer greidt: «Eit gjetord er alt det me veit.»
Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan'.
23 Men Gud han kjenner denne veg; han veit kvar visdom løyner seg.
Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.
24 Han skodar heilt til heimsens tram, og under himmeln ser han fram.
Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.
25 Då vinden han med vegti vog og sette mål for vatnet og,
Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,
26 då han gav regnet lovi si og ljomet veg å ganga i,
kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,
27 då såg han og synte fram og granska honom umhugsam.
silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.
28 Til menneskja han sagde so: «I Herrens otte visdom sit, og fly det vonde, det er vit.»»
Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko-se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä'."
