Jobs 23
1 Då svara Job og sagde:
Job vastasi ja sanoi:
2 «Endå gjeld klaga mi for tråss, tungt legg eg handi på min sukk.
"Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.
3 Berre eg kunde finna honom og koma til hans bustad fram!
Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!
4 Då la eg fram for han mi sak og fyllte munnen min med prov.
Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.
5 Då høyrde eg kva svar han gav, og merka det han sa til meg.
Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.
6 Vilde med magt han mot meg standa? Nei, lyda på meg vilde han.
Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.
7 Ein skuldfri stod då for han fram; for alltid slapp eg domar min.
Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.
8 Gjeng eg i aust, han er’kje der; mot vest, eg vert han ikkje var;
Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;
9 i nord han verkar, ei eg ser han, han snur mot sud, eg ser han ikkje.
jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.
10 For all den veg eg fer han kjenner; prøvde han meg, eg var som gull.
Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.
11 Min fot hev fylgt i faret hans; hans veg eg gjeng ubrigdeleg,
Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.
12 veik ei frå det hans lippa baud, meir enn mi lov eg lydde hans.
Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.
13 Men ein er han, kven hindrar honom? Det han hev hug til, gjer han og.
Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
14 Han um min lagnad avgjerd tek, og hev med meg so mangt i emning.
Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.
15 Eg difor ræddast for hans åsyn, når eg det minnest, skjelv eg for han.
Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.
16 Ja, Gud hev brote ned mitt mod, og Allvald hev gjort meg fælen,
Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.
17 ei er det myrkret som meg tyner, og ei mi eigi myrke åsyn.
Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."
