Jobs 21
1 Då svara Job og sagde:
Job vastasi ja sanoi:
2 «Å høyr då, høyr på mine ord! Gjev i minsto det til trøyst!
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Lat meg få lov å tala ut, so kann du spotta etterpå.
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Klagar eg vel på menneskje? Og hev eg ikkje grunn til harm?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Vend dykk til meg, og ottast so; legg handi so på dykkar munn.
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Eg støkk, når eg det kjem i hug; ei bivring gjenom kroppen gjeng.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Kvifor fær dei gudlause liva, auka i magt som åri gjeng?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Dei ser si ætt stå fast ikring deim, dei hev sitt avkjøme for augo.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 I fred stend husi deira trygge, Guds svipa råkar ikkje deim;
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 med heppa parast deira fe, og kyrne kastar aldri kalv.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Dei slepper borni ut som lamb, og gutarne i leiken hoppar;
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 Dei syng til trumma og til cither og frygdar seg ved fløyteljod.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 Til Gud dei segjer: «Haldt deg burte!» Me vil’kje kjenna dine vegar!
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Kvi skal me tena den Allsterke? Kva gagnar det å be til honom?»
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 «Dei hev’kje lukka si i handi» - Langt burt frå meg med gudlaus råd!
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Når sloknar lampa for gudlause? Når kjem ulukka yver deim? Gjev han deim straff i vreidesmod?
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Fer dei vel burt som strå for vind, lik agner som i stormen fyk?
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 «Gud gøymer straffi til hans born.» Nei, sjølv skal mannen straffi kjenna!
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 Lat han få sjå sitt eige fall og drikka harm frå den Allsterke!
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 Kva bryr han seg vel um sitt hus, når månadstalet hans er fullt?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Vil nokon hjelpa Gud til kunnskap, han som er domar for dei høgste?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 Den eine døyr på velmagts høgd, fullkomleg trygg og fredeleg;
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 hans fat er fulle utav mjølk, og i hans bein er mergen frisk;
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 den andre døyr so beisk i hug, hev ingenting av lukka smaka.
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Dei båe vert i moldi lagde, og deira klednad makkar er.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Sjå kor eg kjennar dykkar tankar, og dykkar meinkrokar mot meg.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 De spør: «Kvar er vel stormannshuset? Kvar er det tjeld der gudlause bur?»
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Hev de’kje høyrt av ferdafolk - de trur vel det som dei fortel -:
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 «Den vonde frå ulukka slepp; han berga vert på vreidedagen.
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Kven lastar honom for hans ferd? Og straffar honom for hans gjerd?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Han vert til gravi båren burt, og ved hans gravhaug held dei vakt.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Søtt søv han under torv i dal, og i hans far all verdi fer, som tallause gjekk fyre honom.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Det trøystar meg med tome ord; av dykkar svar er sviket att.»
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
