Jobs 21
1 Då svara Job og sagde:
Job vastasi ja sanoi:
2 «Å høyr då, høyr på mine ord! Gjev i minsto det til trøyst!
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Lat meg få lov å tala ut, so kann du spotta etterpå.
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 Klagar eg vel på menneskje? Og hev eg ikkje grunn til harm?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Vend dykk til meg, og ottast so; legg handi so på dykkar munn.
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Eg støkk, når eg det kjem i hug; ei bivring gjenom kroppen gjeng.
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 Kvifor fær dei gudlause liva, auka i magt som åri gjeng?
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Dei ser si ætt stå fast ikring deim, dei hev sitt avkjøme for augo.
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 I fred stend husi deira trygge, Guds svipa råkar ikkje deim;
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 med heppa parast deira fe, og kyrne kastar aldri kalv.
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 Dei slepper borni ut som lamb, og gutarne i leiken hoppar;
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 Dei syng til trumma og til cither og frygdar seg ved fløyteljod.
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 Til Gud dei segjer: «Haldt deg burte!» Me vil’kje kjenna dine vegar!
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 Kvi skal me tena den Allsterke? Kva gagnar det å be til honom?»
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 «Dei hev’kje lukka si i handi» - Langt burt frå meg med gudlaus råd!
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 Når sloknar lampa for gudlause? Når kjem ulukka yver deim? Gjev han deim straff i vreidesmod?
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 Fer dei vel burt som strå for vind, lik agner som i stormen fyk?
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 «Gud gøymer straffi til hans born.» Nei, sjølv skal mannen straffi kjenna!
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 Lat han få sjå sitt eige fall og drikka harm frå den Allsterke!
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 Kva bryr han seg vel um sitt hus, når månadstalet hans er fullt?
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 Vil nokon hjelpa Gud til kunnskap, han som er domar for dei høgste?
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 Den eine døyr på velmagts høgd, fullkomleg trygg og fredeleg;
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 hans fat er fulle utav mjølk, og i hans bein er mergen frisk;
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 den andre døyr so beisk i hug, hev ingenting av lukka smaka.
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 Dei båe vert i moldi lagde, og deira klednad makkar er.
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 Sjå kor eg kjennar dykkar tankar, og dykkar meinkrokar mot meg.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 De spør: «Kvar er vel stormannshuset? Kvar er det tjeld der gudlause bur?»
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 Hev de’kje høyrt av ferdafolk - de trur vel det som dei fortel -:
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 «Den vonde frå ulukka slepp; han berga vert på vreidedagen.
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 Kven lastar honom for hans ferd? Og straffar honom for hans gjerd?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Han vert til gravi båren burt, og ved hans gravhaug held dei vakt.
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 Søtt søv han under torv i dal, og i hans far all verdi fer, som tallause gjekk fyre honom.
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 Det trøystar meg med tome ord; av dykkar svar er sviket att.»
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
