Jobs 15
1 Då tok Elifaz frå Teman til ords og sagde:
Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
2 «Kjem svar i vind og ver frå vismann? Fyller han barmen sin med storm?
Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
3 Vil han med ugangstale lasta? Med ord som nyttelause er?
Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
4 Otten for Gud den bryt du ned og skjeplar andakt for Guds åsyn.
Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
5 For syndi styrer munnen din; du talar som dei falske talar.
Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
6 Din munn deg dømer, ikkje eg; og dine lippor vitnar mot deg.
Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
7 Vart fyrst av menneskje du fødd? Vert fyre haugarne du avla?
Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
8 Var du i Guds rådleggjing med? Og fekk du visdom til deg rana?
Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
9 Kva veit du som me ikkje veit? Kva skynar du som me ei kjenner?
Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
10 Gråhærd og gamling er hjå oss; han eldre er enn jamvel far din.
Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
11 Er trøyst frå Gud det altfor ring? Vanvyrder du eit rolegt ord?
Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
12 Kvi let du hugen eggja deg? Kvi let du auga rulla vilt?
Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
13 For imot Gud din harm du snur og let or munnen ordi strøyma.
Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
14 Kor kann vel mannen vera rein? Og kvinnefødde hava rett?
Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
15 På sine heilage han lit ei; for honom er’kje himmeln rein,
Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
16 langt mindre då ein styggeting, ein mann som urett drikk som med vatn.
Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
17 Eg vil deg læra; høyr på meg! Det som eg såg, vil eg deg melda,
Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
18 det som vismenner segja kann, og ei hev dult frå sine feder,
Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
19 dei som åleine landet åtte, og ingen framand kom bland deim.
Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
20 Den vonde stødt i uro liver, for valdsmann gøymt er fåe år.
Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
21 I øyro rædsletonar ljomar; fyrr han veit av, kjem tynaren.
Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
22 Han trur’kje han kann fly frå myrkret; han venta lyt det kvasse sverd.
Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
23 Han leitar etter brød: Kvar er det? Han veit, ein myrk dag er for hand.
Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
24 Naud, trengsla skræmer, tyngjer honom, liksom ein konge budd til strid.
Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
25 For imot Gud han lyfte handi og våga tråssa Allvalds-Gud,
Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
26 han storma fram med nakken lyft, med vern utav skjold-ryggjer sterke;
Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
27 han dekte andlitet med feitt og gjorde sine lender feite.
Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
28 Han budde i bannstøytte byar, i hus som ingen burde bu i, men til grushaugar etla var.
Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
29 Han vart’kje rik, hans gods kverv burt, hans grøda luter ei mot jordi.
Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
30 Han kann’kje koma undan myrkret. Hans greiner turkast burt i hiten, og han kjem burt ved hans munns ande.
Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
31 Trur han på fåfengd, vert han narra, og berre fåfengd haustar han.
Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
32 Fyrr dagen kjem, då vert det uppfyllt, hans palmegreiner grønkar ikkje.
Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
33 Lik vinstokk misser han si druva, spiller sin blom som oljetreet.
Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
34 Ein syndarflokk set ingi frukt, og elden øyder mute- tjeldi.
Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
35 Dei avlar møda, føder tjon, og svik i fanget sitt dei nører.»
Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
