Jobs 13
1 Ja, allting hev mitt auga set og øyra høyrde og forstod;
Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
2 alt det de veit, det veit eg og; for dykk eg ei tilbake stend.
Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
3 Men eg til Allvalds Gud vil tala, med Gud eg vil til retten ganga;
Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
4 Men de vil dekkja til med lygn, er berre ugagnslækjarar.
Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
5 Å, gjev de vilde tegja still, so kunde det for visdom gjelda.
Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
6 Høyr på den skrapa eg vil gjeva, merk når mi lippa åtak gjer!
Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
7 Vil de forsvara Gud med lygn? Vil de hans sak med urett verja?
Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
8 Vil de for honom gjera mismun, og spela Guds sakførarar?
Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
9 Gjeng det dykk vel, når han dykk prøver? Kann de han narra som eit mennesk’?
Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
10 Han skal so visst dykk straffa strengt, um de slik mismunn gjer i løynd.
Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
11 Med høgdi si han skræmar dykk, hans rædsla yver dykk skal falla.
Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
12 Og dykkar kraft-ord vert til oska, og dykkar prov til blaute leir.
Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
13 Teg stilt, lat meg tala ut, so fær det gå meg som det kann!
Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
14 Kvi skuld’ eg ta mitt kjøt i tenner? Og halda livet mitt i handi?
Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
15 Han drep meg, ei eg ventar anna, mi ferd for han lik’vel eg hævdar.
Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
16 Men ogso det skal hjelpa meg; hjå han fær ingen urein møta.
Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
17 So høyr då det eg segja vil; lat meg for dykkar øyro tala!
Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
18 Eg saki hev til rettes lagt; eg skal få rett, det veit eg visst.
Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
19 Kven er det som med meg kann strida? Eg skulde tegja stilt og døy.
Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
20 Tvo ting må du spara meg for; då løyner eg meg ikkje for deg:
Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
21 Di hand lyt burt frå meg du taka, lat ei di rædsla skræma meg!
Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
22 Stemn meg so inn! eg stend til svars; eller eg talar og du svarar.
Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
23 Kor mange brot og synder hev eg? Seg meg mi misgjerd og mi synd!
Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
24 Kvifor vil du di åsyn løyna og for ein fiend’ halda meg?
Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
25 Vil eit burtblåse blad du skræma? Forfylgja du eit visna strå? -
Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
26 Når du idømer meg slik straff og let meg erva ungdoms synder
Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
27 og legg i stokken mine føter, og vaktar alle mine vegar, slær krins um mine foteblad.
Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
28 Og det mot ein som morkna er, lik klædeplagg som mol et upp.
Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.
