Jobs 11
1 Då tok Sofar frå Na’ama til ords og sagde:
Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:
2 «Skal slik ei svalling ei få svar? Skal slik ein storpratar få rett?
Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?
3 Skal menner for din ordflaum tegja? Skal du få spotta utan skjemsla?
Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?
4 Du segjer: «Rein er læra mi, eg skuldfri er i dine augo.»
Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.
5 Men dersom berre Gud vil tala og opna munnen sin mot deg,
Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,
6 og syna deg sin løynde visdom, kor han eig vit i dobbelt mål! Då skulde du nok skyna at Gud gjev deg noko til av syndi.
Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.
7 Skal tru Guds tankedjup du kjenner? Hev du nått fram til Allvalds grensa?
Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.
Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta? (Sheol h7585)
9 Lenger enn jordi strekkjer seg og breidare enn havet sjølv.
Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.
10 Når han skrid fram og legg i lekkjor, stemnar til doms, kven stoggar honom?
Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?
11 Han kjenner deim som talar lygn; han ser den falske utan leiting.
Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?
12 Det tome hovud fær forstand, og asenfolen vert til mann.
Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.
13 Men vil du bu ditt hjarta rett og henderne mot honom breida
Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;
14 og halda svik frå handa di og urett burte frå ditt tjeld,
Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:
15 då kann du lyt’laust hovud lyfta, då stend du fast og ræddast ikkje;
Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.
16 då kann du gløyma all di møda, liksom ei elv som framum rann.
Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.
17 Klårar’ enn dagen stend ditt liv, og myrkret vert til morgongråe;
Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.
18 då er du trygg, då hev du von, du ottelaus til kvile gjeng.
Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.
19 Du ligg, og ingen upp deg skræmer, og mange vil deg gjerne tekkjast.
Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.
20 Men augo veiknar på dei vonde; dei hev’kje nokor tilflugt meir, men ventar på å anda ut.»
Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.
