Jobs 10
1 Mi sjæl er leid av livet mitt, eg gjev mi klaga lause taumar, vil tala i min såre hugverk.
"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
2 Til Gud eg segjer: «Døm meg ikkje; seg kvifor du imot meg strider!
minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
3 Finn du det godt å gjera vald, og øyda upp ditt eige verk, men lysa yver gudlaust råd?
Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
4 Er auga ditt av kjøt og blod? Ser du som menneskje plar sjå?
Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
5 Er dine dagar mennesk-dagar? Er dine år lik mannsens år?
Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
6 Med di mitt brot du leitar upp, og granskar etter syndi mi,
koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
7 endå du veit eg er uskuldig, og ingen bergar or di hand.
vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
8 Di hand hev skapt og dana meg fullt ut, og no vil du meg tyna?
Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
9 Hugs på, du forma meg som leir; no gjer du atter meg til mold!
Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
10 Som mjølk du let meg renna ut og let meg stivna liksom ost;
Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
11 Du klædde meg med hud og kjøt, fleitta bein og senar saman.
Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
12 Du gav meg både liv og miskunn, og verna um mitt andedrag.
Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
13 Men dette du i hjarta gøymde, eg veit det var i din tanke;
Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
14 Du vakta på meg um eg synda; du gav meg ikkje til mitt brot;
jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
15 um eg var skuldig, usæl eg! Um skuldfri, tord’ eg ei meg briska, av skjemsla mett, med naud for augom;
Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
16 For då du jaga meg som løva og let meg atter under sjå,
Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
17 du førde nye vitne mot meg og harmast endå meir på meg og sende mot meg her på her.
Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
18 Kvi drog du meg or morsliv fram? Kvi fekk eg ikkje usedd døy,
Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
19 lik ein som aldri til hev vore, og vart i grav frå morsliv lagt?
Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
20 Er ikkje mine dagar få? Haldt upp! Slepp meg, so eg litt glad kann verta,
Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
21 fyrr eg gjeng burt, og kjem’kje att, til myrkre land med daudeskugge,
ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
22 eit land so myrkt som svarte natti, med daudeskugge og vanskipnad, der dagsljoset er som myrke natt!»»
maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
