Predikerens 3

1 Alt hev si stund, og kvart tiltak under himmelen hev si tid:

Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.

2 Fødast hev si tid, og døy hev si tid; planta hev si tid, og riva upp det som er planta hev si tid;

Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.

3 drepa hev si tid, og lækja hev si tid; riva ned hev si tid, og byggja upp hev si tid;

Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.

4 gråta hev si tid, og læ hev si tid; syrgja hev si tid, og dansa hev si tid;

Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.

5 kasta stein hev si tid, og sanka stein hev si tid; fangtak hev si tid, og halda seg frå fangtak hev si tid;

Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.

6 leita hev si tid, og missa hev si tid; gøyma hev si tid, og kasta burt hev si tid;

Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.

7 riva sund hev si tid, og sauma i hop hev si tid; tegja hev si tid, og tala hev si tid;

Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.

8 elska hev si tid, og hata hev si tid; ufred hev si tid, og fred hev si tid.

Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.

9 Kva vinning fær då den som gjer noko av den møda han hev med det?

Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?

10 Eg såg på det strævet som Gud hev gjeve mannsborni å stræva med.

Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.

11 Alt hev han laga fagert til si tid, ja, æva hev han lagt i hjarta deira, men so at menneskja ikkje kann finna ut frå upphav til endes det verk som Gud hev gjort.

Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

12 Då skyna eg at dei ikkje hev noko betre enn å gleda seg og goda seg so lenge livet varer.

Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.

13 Men det å eta og drikka og njota livet midt i all møda, det og ei Guds gåva for kvar mann.

Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.

14 Eg skyna at alt det Gud gjer, det varer æveleg, ikkje kann ein leggja noko til, og ikkje kann ein taka noko ifrå; og det hev Gud gjort so, av di me skal ottast honom.

Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.

15 Det som hender, hev vore til fyrr, og det som kjem til å henda, hev og vore til fyrr; Gud leitar upp att det framfarne.

Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.

16 Framleides såg eg under soli: I domstolen, der sat uretten, og på rettferd-staden, der var uretten.

Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.

17 Då sagde eg med meg sjølv: «Den rettferdige og den urettferdige skal Gud døma; for hjå han er det sett ei tid for kvart tiltak og for kvart verk.»

Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.

18 Eg sagde med meg sjølv: «Det er for mannsborni skuld, for Gud vil prova deim, so dei kann sjå at dei i seg sjølve ikkje er anna enn dyr.

Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä.

19 For lagnaden åt mannsborni er som lagnaden åt dyri, ja, same lagnaden fær dei; som den eine døyr, so døyr den andre, og ei ånd hev dei alle; menneskja hev ingen fyremun framfor dyri, for alt er fåfengt.

Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.

20 Alle gjeng til ein stad, alle er komne av moldi, og alle skal attende til moldi.

Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.

21 Kven veit um åndi åt menneski stig uppetter, og um åndi åt dyri fer ned til jordi?»

Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?

22 So skyna eg at ingen ting er betre enn at mannen er glad i arbeidet sitt, for det er hans lut. For kven kann føra honom so langt, at han ser inn i det som skal koma etter honom?

Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?