Salmenes 89
1 En læresalme av Etan, esrahitten. Om Herrens nådegjerninger vil jeg synge til evig tid; fra slekt til slekt vil jeg kunngjøre din trofasthet med min munn.
Esrahilaisen Eetanin mietevirsi. Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta, julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen.
2 For jeg sier: Miskunnhet bygges op til evig tid, i himmelen grunnfester du din trofasthet.
Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. -
3 Du sier: Jeg har gjort en pakt med min utvalgte, jeg har svoret David, min tjener:
"Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut:
4 Til evig tid vil jeg grunnfeste ditt avkom, og jeg vil bygge din trone fra slekt til slekt. (Sela)
'Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen'". (Sela)
5 Og himlene priser din underfulle gjerning, Herre, og din trofasthet prises i de helliges forsamling.
Ja taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, ja pyhäin seurakunta sinun uskollisuuttasi.
6 For hvem i det høie er å ligne med Herren? Hvem er Herren lik blandt Guds sønner,
Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan poikain joukossa on niinkuin Herra?
7 en Gud, såre forferdelig i de helliges hemmelige råd og fryktelig for alle dem som er omkring ham?
Hän on Jumala, ylen hirmuinen pyhien kokouksessa, peljättävämpi kaikkia, jotka hänen ympärillänsä ovat.
8 Herre, hærskarenes Gud, hvem er sterk som du, Herre? Og din trofasthet er rundt omkring dig.
Herra, Jumala Sebaot, kuka on voimassa sinun vertaisesi, Herra? Ja sinun uskollisuutesi ympäröitsee sinua.
9 Du er den som hersker over havets overmot; når dets bølger reiser sig, lar du dem legge sig.
Sinä hallitset meren raivon; kun sen aallot kohoavat, sinä ne asetat.
10 Du har sønderknust Rahab som en ihjelslått; med din styrkes arm har du spredt dine fiender.
Sinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa kaatuneen; väkevällä käsivarrellasi sinä ajoit vihollisesi hajalle.
11 Dig hører himlene til, dig også jorden; jorderike og alt det som fyller det - du har grunnfestet dem;
Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa; maanpiirin täysinensä sinä olet perustanut.
12 nord og syd - du har skapt dem; Tabor og Hermon jubler over ditt navn.
Sinä loit pohjoisen ja etelän; sinun nimestäsi riemuitsevat Taabor ja Hermon.
13 Du har en arm med velde; sterk er din hånd, ophøiet er din høire hånd.
Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä, väkevä on sinun kätesi, korotettu sinun oikea kätesi.
14 Rettferd og rett er din trones grunnvoll; nåde og sannhet går frem for ditt åsyn.
Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä.
15 Salig er det folk som kjenner til jubel; Herre, i ditt åsyns lys skal de vandre.
Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!
16 I ditt navn skal de fryde sig hele dagen, og ved din rettferdighet blir de ophøiet.
He riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivinänsä, ja sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan.
17 For du er deres styrkes pryd, og ved din godhet ophøier du vårt horn.
Sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja sinä armossasi kohotat meidän sarvemme.
18 For Herren er vårt skjold, og Israels Hellige vår konge.
Sillä meidän kilpemme on Herran huomassa, meidän kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa.
19 Dengang talte du i et syn til dine fromme og sa: Jeg har nedlagt hjelp hos en helt, jeg har ophøiet en ung mann av folket.
Silloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja sanoit: "Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni:
20 Jeg har funnet David, min tjener, jeg har salvet ham med min hellige olje.
minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni.
21 Min hånd skal alltid være med ham, og min arm skal gi ham styrke.
Minun käteni on lujasti tukeva häntä, minun käsivarteni on häntä vahvistava.
22 Fienden skal ikke plage ham, og den urettferdige skal ikke undertrykke ham.
Ei vihollinen yllätä häntä, eikä vääryyden mies häntä sorra;
23 Men jeg vil sønderknuse hans motstandere for hans åsyn og slå dem som hater ham.
vaan minä hävitän hänen ahdistajansa hänen edestänsä ja lyön hänen vihamiehensä maahan.
24 Og min trofasthet og min miskunnhet skal være med ham, og i mitt navn skal hans horn ophøies.
Minun uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssansa, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa.
25 Og jeg vil la ham legge sin hånd på havet og sin høire hånd på elvene.
Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja hänen oikean kätensä.
26 Han skal rope til mig: Du er min far, min Gud og min frelses klippe.
Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio'.
27 Og jeg vil gjøre ham til den førstefødte, til den høieste blandt kongene på jorden.
Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.
28 Jeg vil bevare min miskunnhet mot ham til evig tid, og min pakt skal stå fast for ham.
Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja.
29 Og jeg vil la hans avkom bli til evig tid og hans trone som himmelens dager.
Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät.
30 Dersom hans barn forlater min lov og ikke vandrer i mine bud,
Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan,
31 dersom de krenker mine forskrifter og ikke holder mine befalinger,
jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni,
32 da vil jeg hjemsøke deres synd med ris og deres misgjerning med plager.
niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla;
33 Men min miskunnhet vil jeg ikke ta fra ham, og min trofasthet skal ikke svikte;
mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani.
34 jeg vil ikke bryte min pakt og ikke forandre hvad som gikk ut fra mine leber.
En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.
35 Ett har jeg svoret ved min hellighet, sannelig, for David vil jeg ikke lyve:
Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele:
36 Hans avkom skal bli til evig tid, og hans trone som solen for mitt åsyn.
'Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko,
37 Som månen skal den stå evindelig, og vidnet i det høie er trofast. (Sela)
se pysyy lujana iankaikkisesti niinkuin kuu. Ja todistaja pilvissä on uskollinen'." (Sela)
38 Og du har forkastet og forsmådd, du er blitt harm på din salvede.
Ja kuitenkin sinä hylkäsit voideltusi ja pidit häntä halpana ja olet vihastunut häneen.
39 Du har rystet av dig pakten med din tjener, du har vanhelliget hans krone ned i støvet.
Sinä olet purkanut palvelijasi liiton, olet häväissyt hänen kruununsa, olet heittänyt sen maahan.
40 Du har revet ned alle hans murer, du har lagt hans festninger i grus.
Sinä olet särkenyt kaikki hänen muurinsa, olet pannut raunioiksi hänen linnoituksensa.
41 Alle de som går forbi på veien, har plyndret ham; han er blitt til hån for sine naboer.
Kaikki tien kulkijat ovat häntä ryöstäneet, hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi.
42 Du har ophøiet hans motstanderes høire hånd, du har gledet alle hans fiender.
Sinä olet korottanut hänen vihollistensa oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehillensä.
43 Og du lot hans skarpe sverd vike og lot ham ikke holde stand i striden.
Sinä olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä.
44 Du har gjort ende på hans glans og kastet hans trone i støvet.
Sinä olet tehnyt hänen loistostansa lopun ja olet syössyt maahan hänen valtaistuimensa.
45 Du har forkortet hans ungdoms dager, du har dekket ham med skam. (Sela)
Sinä olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät, olet hänet häpeällä peittänyt. (Sela)
46 Hvor lenge, Herre, vil du skjule dig evindelig? Hvor lenge skal din harme brenne som ild?
Kuinka kauan sinä, Herra, itsesi yhäti kätket? Kuinka kauan sinun vihasi tulena palaa?
47 Kom dog i hu hvor kort mitt liv er, hvor forgjengelige du har skapt alle menneskenes barn!
Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset.
48 Hvem er den mann som lever og ikke ser døden, som frir sin sjel fra dødsrikets vold? (Sela) (Sheol h7585)
Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa tuonelan kädestä? (Sela) (Sheol h7585)
49 Hvor er, Herre, dine forrige nådegjerninger, som du tilsvor David i din trofasthet?
Herra, missä ovat sinun entiset armotekosi, jotka sinä uskollisuudessasi vannoit Daavidille?
50 Kom i hu, Herre, dine tjeneres vanære, at jeg må bære alle de mange folk i mitt skjød,
Ajattele, Herra, palvelijaisi häpäisyä ja mitä minun kaikilta noilta monilta kansoilta täytyy povessani kestää,
51 at dine fiender håner, Herre, at de håner din salvedes fotspor!
kun, Herra, sinun vihollisesi herjaavat, herjaavat sinun voideltusi askeleita.
52 Lovet være Herren til evig tid! Amen, amen.
Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Amen, amen.
