Salmenes 77
1 Til sangmesteren, for Jedutun; av Asaf; en salme. Min røst er til Gud, og jeg vil rope; min røst er til Gud, og han vil vende øret til mig.
Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.
2 På min nøds dag søker jeg Herren; min hånd er utrakt om natten og blir ikke trett, min sjel vil ikke la sig trøste.
Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.
3 Jeg vil komme Gud i hu og sukke; jeg vil gruble, og min ånd vansmekter. (Sela)
Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, (Sela)
4 Du holder mine øine oppe i nattevaktene; jeg er urolig og taler ikke.
Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.
5 Jeg tenker på fordums dager, på de lengst fremfarne år.
Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:
6 Jeg vil komme i hu mitt strengespill om natten, i mitt hjerte vil jeg gruble, og min ånd ransaker.
Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:
7 Vil da Herren forkaste i all evighet, og vil han ikke mere bli ved å vise nåde?
Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?
8 Er det for all tid ute med hans miskunnhet? er hans løfte blitt til intet slekt efter slekt?
Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?
9 Har Gud glemt å være nådig? Har han i vrede tillukket sin barmhjertighet? (Sela)
Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? (Sela)
10 Jeg sier: Dette er min plage, det er år fra den Høiestes høire hånd.
Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.
11 Jeg vil forkynne Herrens gjerninger; for jeg vil komme dine under i hu fra fordums tid.
Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,
12 Og jeg vil eftertenke alt ditt verk, og på dine store gjerninger vil jeg grunde.
Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.
13 Gud! Din vei er i hellighet; hvem er en gud stor som Gud?
Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?
14 Du er den Gud som gjør under; du har kunngjort din styrke blandt folkene.
Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.
15 Du har forløst ditt folk med velde, Jakobs og Josefs barn. (Sela)
Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, (Sela)
16 Vannene så dig, Gud, vannene så dig, de bevet, ja avgrunnene skalv.
Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,
17 Skyene utøste vann, himlene lot sin røst høre, ja dine piler fløi hit og dit.
Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.
18 Din tordens røst lød i stormhvirvelen, lyn lyste op jorderike, jorden bevet og skalv.
Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.
19 Gjennem havet gikk din vei, og dine stier gjennem store vann, og dine fotspor blev ikke kjent.
Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.
20 Du førte ditt folk som en hjord ved Moses' og Arons hånd.
Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.
