Salmenes 74
1 En læresalme av Asaf. Hvorfor, Gud, har du forkastet oss for evig tid? Hvorfor ryker din vrede mot den hjord du før?
Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
2 Kom i hu din menighet, som du vant din i fordums tid, som du gjenløste til å være din arvs stamme, Sions berg, hvor du tok bolig!
Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
3 Opløft dine trin til de evige grushoper! Alt har fienden fordervet i helligdommen.
Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
4 Dine motstandere har brølt midt i ditt forsamlingshus; de har satt sine egne tegn op til tegn.
Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
5 Det var et syn som når økser løftes i tykke skogen.
Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
6 Og nu, alt det som fantes av billedverk, det slo de sønder med øks og hammer.
Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
7 De har satt ild på din helligdom; like til grunnen har de vanhelliget ditt navns bolig.
He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
8 De har sagt i sitt hjerte: Vi vil ødelegge dem alle tilsammen! De har opbrent alle Guds forsamlingshus i landet.
He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
9 Våre egne tegn ser vi ikke; det er ikke nogen profet mere, ikke nogen hos oss som vet hvor lenge det skal vare.
Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
10 Hvor lenge, Gud, skal motstanderen håne, fienden forakte ditt navn evindelig?
Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
11 Hvorfor drar du din hånd, din høire hånd tilbake? Ta den ut av din barm og ødelegg!
Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
12 Gud er dog min konge fra fordums tid, han som skaper frelse på den vide jord.
Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
13 Du er den som skilte havet med din styrke, knuste dragenes hoder på vannene.
Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
14 Du sønderslo Leviatans hoder, du gav den til føde for ørkenens folk.
Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
15 Du lot kilde og bekk bryte frem, du uttørket evige strømmer.
Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
16 Dig hører dagen til, dig også natten; du har skapt himmellysene og solen.
Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
17 Du har fastsatt alle jordens grenser; sommer og vinter - du har dannet dem.
Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
18 Kom dette i hu: Fienden har hånet Herren, og et dårlig folk har foraktet ditt navn!
Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
19 Overgi ikke din turteldue til den mordlystne skare, glem ikke dine elendiges skare evindelig!
Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
20 Se til pakten! For landets mørke steder er fulle av volds boliger.
Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
21 La ikke den undertrykte vende tilbake med skam, la den elendige og fattige love ditt navn!
Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
22 Reis dig, Gud, før din sak, kom i hu at du blir hånet av dåren hele dagen!
Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
23 Glem ikke dine fienders røst, dine motstanderes bulder, som stiger op all tid!
Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
