Salmenes 73
1 En salme av Asaf. Ja, Gud er god mot Israel, mot de rene av hjertet.
Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
2 Men jeg - nær hadde mine føtter snublet, på lite nær var mine trin glidd ut.
Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
3 For jeg harmedes over de overmodige da jeg så at det gikk de ugudelige vel.
Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
4 For de er fri for lidelser inntil sin død, og deres styrke er vel ved makt.
Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
5 De kjenner ikke til nød som andre folk, og de blir ikke plaget som andre mennesker.
Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Derfor er overmot deres halssmykke, vold omhyller dem som et klædebon.
Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
7 Deres øine står ut av fedme, hjertets tanker bryter frem.
Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
8 De håner og taler i ondskap om undertrykkelse; fra det høie taler de.
He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
9 De løfter sin munn op til himmelen, og deres tunge farer frem på jorden.
Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
10 Derfor får de sitt folk til å vende sig om til dem, og vann i overflod suger de i sig.
Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
11 Og de sier: Hvorledes skulde Gud vite noget? Er det vel kunnskap hos den Høieste?
Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
12 Se, dette er de ugudelige, og evig trygge vokser de i velmakt.
Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
13 Ja, forgjeves har jeg renset mitt hjerte og tvettet mine hender i uskyld;
Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
14 jeg blev dog plaget hele dagen, og hver morgen kom til mig med tukt.
minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
15 Dersom jeg hadde sagt: Jeg vil tale således, se, da hadde jeg vært troløs mot dine barns slekt.
Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
16 Og jeg tenkte efter for å forstå dette; det var en plage i mine øine
Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
17 - inntil jeg gikk inn i Guds helligdommer og gav akt på deres endelikt.
kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
18 Ja, på glatte steder setter du dem; du lot dem falle, så de gikk til grunne.
Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
19 Hvor de blev ødelagt i et øieblikk! De gikk under og tok ende med forferdelse.
Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
20 Likesom en akter for intet en drøm når en har våknet op, således akter du, Herre, deres skyggebillede for intet når du våkner op.
Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
21 Når mitt hjerte var bittert, og det stakk mig i mine nyrer,
Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
22 da var jeg ufornuftig og forstod intet; som et dyr var jeg imot dig.
silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
23 Men jeg blir alltid hos dig, du har grepet min høire hånd.
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
24 Du leder mig ved ditt råd, og derefter optar du mig i herlighet.
Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
25 Hvem har jeg ellers i himmelen? Og når jeg har dig, har jeg ikke lyst til noget på jorden.
Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
26 Vansmekter enn mitt kjød og mitt hjerte, så er dog Gud mitt hjertes klippe og min del evindelig.
Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
27 For se, de som holder sig borte fra dig, går til grunne; du utrydder hver den som faller fra dig i hor.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
28 Men for mig er det godt å holde mig nær til Gud; jeg setter min lit til Herren, Israels Gud, for å fortelle alle dine gjerninger.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
