Salmenes 73
1 En salme av Asaf. Ja, Gud er god mot Israel, mot de rene av hjertet.
Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
2 Men jeg - nær hadde mine føtter snublet, på lite nær var mine trin glidd ut.
Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
3 For jeg harmedes over de overmodige da jeg så at det gikk de ugudelige vel.
Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
4 For de er fri for lidelser inntil sin død, og deres styrke er vel ved makt.
Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
5 De kjenner ikke til nød som andre folk, og de blir ikke plaget som andre mennesker.
Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Derfor er overmot deres halssmykke, vold omhyller dem som et klædebon.
Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
7 Deres øine står ut av fedme, hjertets tanker bryter frem.
Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
8 De håner og taler i ondskap om undertrykkelse; fra det høie taler de.
Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
9 De løfter sin munn op til himmelen, og deres tunge farer frem på jorden.
Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
10 Derfor får de sitt folk til å vende sig om til dem, og vann i overflod suger de i sig.
Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
11 Og de sier: Hvorledes skulde Gud vite noget? Er det vel kunnskap hos den Høieste?
Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
12 Se, dette er de ugudelige, og evig trygge vokser de i velmakt.
Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
13 Ja, forgjeves har jeg renset mitt hjerte og tvettet mine hender i uskyld;
Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
14 jeg blev dog plaget hele dagen, og hver morgen kom til mig med tukt.
Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
15 Dersom jeg hadde sagt: Jeg vil tale således, se, da hadde jeg vært troløs mot dine barns slekt.
Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
16 Og jeg tenkte efter for å forstå dette; det var en plage i mine øine
Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
17 - inntil jeg gikk inn i Guds helligdommer og gav akt på deres endelikt.
Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
18 Ja, på glatte steder setter du dem; du lot dem falle, så de gikk til grunne.
Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
19 Hvor de blev ødelagt i et øieblikk! De gikk under og tok ende med forferdelse.
Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
20 Likesom en akter for intet en drøm når en har våknet op, således akter du, Herre, deres skyggebillede for intet når du våkner op.
Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
21 Når mitt hjerte var bittert, og det stakk mig i mine nyrer,
Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
22 da var jeg ufornuftig og forstod intet; som et dyr var jeg imot dig.
Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
23 Men jeg blir alltid hos dig, du har grepet min høire hånd.
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
24 Du leder mig ved ditt råd, og derefter optar du mig i herlighet.
Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
25 Hvem har jeg ellers i himmelen? Og når jeg har dig, har jeg ikke lyst til noget på jorden.
Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
26 Vansmekter enn mitt kjød og mitt hjerte, så er dog Gud mitt hjertes klippe og min del evindelig.
Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
27 For se, de som holder sig borte fra dig, går til grunne; du utrydder hver den som faller fra dig i hor.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
28 Men for mig er det godt å holde mig nær til Gud; jeg setter min lit til Herren, Israels Gud, for å fortelle alle dine gjerninger.
Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
