Salmenes 69
1 Til sangmesteren; efter "Liljer"; av David. Frels mig, Gud, for vannene er kommet inntil sjelen.
Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
2 Jeg er sunket ned i bunnløst dynd, hvor der intet fotfeste er; jeg er kommet i dype vann, og strømmen slår over mig.
Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
3 Jeg har ropt mig trett, min strupe brenner; mine øine er borttæret idet jeg venter på min Gud.
Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
4 Flere enn hårene på mitt hode er de som hater mig uten årsak; tallrike er de som vil forderve mig, mine fiender uten grunn; det jeg ikke har røvet, skal jeg nu gi tilbake.
Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
5 Gud, du kjenner min dårskap, og all min syndeskyld er ikke skjult for dig.
Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
6 La dem ikke bli til skamme ved mig, de som bier efter dig, Herre, Herre, hærskarenes Gud! La dem ikke bli til spott ved mig, de som søker dig, Israels Gud!
Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
7 For for din skyld bærer jeg vanære, dekker skam mitt åsyn.
Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
8 Jeg er blitt fremmed for mine brødre og en utlending for min mors barn.
Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
9 For nidkjærhet for ditt hus har fortært mig, og deres hån som håner dig, er falt på mig.
Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
10 Og min sjel gråt mens jeg fastet, og det blev mig til spott.
Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
11 Og jeg gjorde sekk til mitt klædebon, og jeg blev dem til et ordsprog.
Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
12 De som sitter i porten, snakker om mig, og de som drikker sterk drikk, synger om mig.
Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
13 Men jeg kommer med min bønn til dig, Herre, i nådens tid, Gud, for din megen miskunnhet; svar mig med din frelsende trofasthet!
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
14 Redd mig ut av dyndet og la mig ikke synke! La mig bli reddet fra dem som hater mig, og fra de dype vann!
Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
15 La ikke vannstrømmen slå over mig og ikke dypet sluke mig, og la ikke brønnen lukke sitt gap over mig!
Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
16 Svar mig, Herre, for din miskunnhet er god; vend dig til mig efter din store barmhjertighet!
Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
17 Og skjul ikke ditt åsyn for din tjener, for jeg er i nød; skynd dig å svare mig!
Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
18 Kom nær til min sjel, forløs den, frels mig for mine fienders skyld!
Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
19 Du kjenner min spott og min skam og min vanære; alle mine motstandere er for ditt åsyn.
Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
20 Spott har brutt mitt hjerte, så jeg er syk, og jeg ventet på medynk, men der var ingen, på trøstere, men jeg fant ikke nogen.
Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
21 De gav mig galle å ete, og for min tørst gav de mig eddik å drikke.
Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
22 La deres bord bli til en strikke for deres åsyn og til en snare for dem når de er trygge!
Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
23 La deres øine formørkes, så de ikke ser, og la deres lender alltid vakle!
Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
24 Utøs din harme over dem, og la din brennende vrede nå dem!
Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
25 Deres bolig bli øde, ei være der nogen som bor i deres telt!
Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
26 For den du har slått, forfølger de, og de forteller om deres smerte som du har stunget.
Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
27 La dem legge skyld til sin skyld, og la dem ikke komme til din rettferdighet!
Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
28 La dem bli utslettet av de levendes bok, og la dem ikke bli innskrevet med de rettferdige!
Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
29 Men jeg er elendig og full av pine; la din frelse, Gud, føre mig i sikkerhet!
Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
30 Jeg vil love Guds navn med sang og ophøie ham med lovprisning,
Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
31 og det skal behage Herren bedre enn en ung okse med horn og klover.
Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
32 Når saktmodige ser det, skal de glede sig; I som søker Gud, eders hjerte leve!
Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
33 For Herren hører på de fattige, og sine fanger forakter han ikke.
Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
34 Himmel og jord skal love ham, havet og alt det som rører sig i det.
Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
35 For Gud skal frelse Sion og bygge byene i Juda, og de skal bo der og eie dem,
Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
36 og hans tjeneres avkom skal arve dem, og de som elsker hans navn, skal bo i dem.
Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
