Salmenes 55

1 Til sangmesteren; med strengelek; en læresalme av David. Vend øret, Gud, til min bønn, og skjul dig ikke for min inderlige begjæring!

Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi. Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.

2 Gi akt på mig og svar mig! Mine sorgfylte tanker farer hit og dit, og jeg må stønne,

Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,

3 for fiendens røst, for den ugudeliges undertrykkelse; for de velter elendighet over mig, og i vrede forfølger de mig.

koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.

4 Mitt hjerte bever i mitt bryst, og dødens redsler er falt på mig.

Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.

5 Frykt og beven kommer over mig, og forferdelse legger sig over mig.

Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.

6 Og jeg sier: Gid jeg hadde vinger som duen! Da vilde jeg flyve bort og feste bo.

Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!

7 Se, jeg vilde flykte langt bort, jeg vilde ta herberge i ørkenen. (Sela)

Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. (Sela)

8 Jeg vilde i hast søke mig et tilfluktssted for den rasende vind, for stormen.

Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.

9 Opsluk dem, Herre, kløv deres tungemål! For jeg ser vold og kiv i byen.

Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.

10 Dag og natt vandrer de omkring den på dens murer, og elendighet og ulykke er inneni den.

Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.

11 Fordervelse er inneni den, og undertrykkelse og svik viker ikke fra dens torv.

Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.

12 For ikke er det en fiende som håner mig, ellers vilde jeg bære det; ikke er det min avindsmann som ophøier sig over mig, ellers vilde jeg skjule mig for ham;

Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä;

13 men det er du, du som var min likemann, min venn og min kjenning -

vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,

14 vi som levde sammen i fortrolig omgang, som vandret til Guds hus blandt den glade høitidsskare.

jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!

15 Ødeleggelse komme over dem! La dem fare levende ned i dødsriket! For ondskap hersker i deres bolig, i deres hjerte. (Sheol h7585)

Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus. (Sheol h7585)

16 Jeg vil rope til Gud, og Herren skal frelse mig.

Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.

17 Aften og morgen og middag vil jeg klage og sukke, så hører han min røst.

Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.

18 Han forløser min sjel fra striden imot mig og gir mig fred; for i mengde er de omkring mig.

Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.

19 Gud skal høre og svare dem - han troner jo fra fordums tid, (sela) dem som ikke vil bli anderledes, og som ikke frykter Gud.

Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. (Sela) Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.

20 Han legger hånd på dem som har fred med ham, han vanhelliger sin pakt.

Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.

21 Hans munns ord er glatte som smør, men hans hjertes tanke er strid; hans ord er bløtere enn olje, og dog er de dragne sverd.

Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.

22 Kast på Herren det som tynger dig! Han skal holde dig oppe; han skal i evighet ikke la den rettferdige rokkes.

Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.

23 Og du, Gud, skal støte dem ned i gravens dyp; blodgjerrige og falske menn skal ikke nå det halve av sine dager; men jeg setter min lit til dig.

Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.