Salmenes 55

1 Til sangmesteren; med strengelek; en læresalme av David. Vend øret, Gud, til min bønn, og skjul dig ikke for min inderlige begjæring!

Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

2 Gi akt på mig og svar mig! Mine sorgfylte tanker farer hit og dit, og jeg må stønne,

Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

3 for fiendens røst, for den ugudeliges undertrykkelse; for de velter elendighet over mig, og i vrede forfølger de mig.

Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

4 Mitt hjerte bever i mitt bryst, og dødens redsler er falt på mig.

Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

5 Frykt og beven kommer over mig, og forferdelse legger sig over mig.

Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

6 Og jeg sier: Gid jeg hadde vinger som duen! Da vilde jeg flyve bort og feste bo.

Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

7 Se, jeg vilde flykte langt bort, jeg vilde ta herberge i ørkenen. (Sela)

Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)

8 Jeg vilde i hast søke mig et tilfluktssted for den rasende vind, for stormen.

Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

9 Opsluk dem, Herre, kløv deres tungemål! For jeg ser vold og kiv i byen.

Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

10 Dag og natt vandrer de omkring den på dens murer, og elendighet og ulykke er inneni den.

He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

11 Fordervelse er inneni den, og undertrykkelse og svik viker ikke fra dens torv.

Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

12 For ikke er det en fiende som håner mig, ellers vilde jeg bære det; ikke er det min avindsmann som ophøier sig over mig, ellers vilde jeg skjule mig for ham;

Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

13 men det er du, du som var min likemann, min venn og min kjenning -

Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

14 vi som levde sammen i fortrolig omgang, som vandret til Guds hus blandt den glade høitidsskare.

Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

15 Ødeleggelse komme over dem! La dem fare levende ned i dødsriket! For ondskap hersker i deres bolig, i deres hjerte. (Sheol h7585)

Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)

16 Jeg vil rope til Gud, og Herren skal frelse mig.

Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

17 Aften og morgen og middag vil jeg klage og sukke, så hører han min røst.

Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

18 Han forløser min sjel fra striden imot mig og gir mig fred; for i mengde er de omkring mig.

Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

19 Gud skal høre og svare dem - han troner jo fra fordums tid, (sela) dem som ikke vil bli anderledes, og som ikke frykter Gud.

Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

20 Han legger hånd på dem som har fred med ham, han vanhelliger sin pakt.

He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

21 Hans munns ord er glatte som smør, men hans hjertes tanke er strid; hans ord er bløtere enn olje, og dog er de dragne sverd.

Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

22 Kast på Herren det som tynger dig! Han skal holde dig oppe; han skal i evighet ikke la den rettferdige rokkes.

Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

23 Og du, Gud, skal støte dem ned i gravens dyp; blodgjerrige og falske menn skal ikke nå det halve av sine dager; men jeg setter min lit til dig.

Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.