Salmenes 44
1 Til sangmesteren; av Korahs barn; en læresalme. Gud, med våre ører har vi hørt, våre fedre har fortalt oss den gjerning du gjorde i deres dager, i fordums dager.
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
2 Du drev hedningene ut med din hånd, men dem plantet du; du ødela folkene, men dem lot du utbrede sig.
Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
3 For ikke ved sitt sverd inntok de landet, og deres arm hjalp dem ikke, men din høire hånd og din arm og ditt åsyns lys; for du hadde behag i dem.
Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
4 Du er min konge, Gud; byd at Jakob skal frelses!
Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
5 Ved dig skal vi nedstøte våre fiender, ved ditt navn skal vi nedtrede dem som reiser sig imot oss.
Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
6 For på min bue stoler jeg ikke, og mitt sverd frelser mig ikke,
Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
7 men du har frelst oss fra våre fiender, og våre avindsmenn har du gjort til skamme.
vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
8 Gud priser vi den hele dag, og ditt navn lover vi evindelig. (Sela)
Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
9 Og enda har du nu forkastet oss og latt oss bli til skamme, og du drar ikke ut med våre hærer.
Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
10 Du lar oss vike tilbake for fienden, og våre avindsmenn tar sig bytte.
Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
11 Du gir oss bort som får til å etes, og spreder oss iblandt hedningene.
Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
12 Du selger ditt folk for intet, og du setter ikke prisen på dem høit.
Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
13 Du gjør oss til hån for våre naboer, til spott og spe for dem som bor omkring oss.
Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
14 Du gjør oss til et ordsprog iblandt hedningene; de ryster på hodet av oss iblandt folkene.
Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
15 Hele dagen står min skam for mine øine, og blygsel dekker mitt ansikt,
Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
16 når jeg hører spotteren og håneren, når jeg ser fienden og den hevngjerrige.
herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
17 Alt dette er kommet over oss, enda vi ikke har glemt dig og ikke sveket din pakt.
Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
18 Vårt hjerte vek ikke tilbake, og våre skritt bøide ikke av fra din vei,
Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
19 så du skulde sønderknuse oss der hvor sjakaler bor, og dekke oss med dødsskygge.
Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
20 Dersom vi hadde glemt vår Guds navn og utbredt våre hender til en fremmed gud,
Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
21 skulde Gud da ikke utforske det? Han kjenner jo hjertets skjulte tanker.
eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
22 Men for din skyld drepes vi hele dagen, vi er regnet som slaktefår.
Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
23 Våkn op! Hvorfor sover du, Herre? Våkn op, forkast ikke for evig tid!
Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
24 Hvorfor skjuler du ditt åsyn, glemmer vår elendighet og vår trengsel?
Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
25 For vår sjel er nedbøid i støvet, vårt legeme nedtrykt til jorden.
Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
26 Reis dig til hjelp for oss, og forløs oss for din miskunnhets skyld!
Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
