Salmenes 34
1 Av David, da han tedde sig som vanvittig for Abimelek, og denne jog ham fra sig, og han gikk bort. Jeg vil love Herren til enhver tid, hans pris skal alltid være i min munn.
Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
2 Min sjel skal rose sig av Herren; de saktmodige skal høre det og glede sig.
Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
3 Pris Herrens storhet med mig, og la oss sammen ophøie hans navn!
Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
4 Jeg søkte Herren, og han svarte mig, og han fridde mig fra alt det som forferdet mig.
Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
5 De så op til ham og strålte av glede, og deres åsyn rødmet aldri av skam.
Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
6 Denne elendige ropte, og Herren hørte, og han frelste ham av alle hans trengsler.
Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
7 Herrens engel leirer sig rundt omkring dem som frykter ham, og han utfrir dem.
Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
8 Smak og se at Herren er god! Salig er den mann som tar sin tilflukt til ham.
Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
9 Frykt Herren, I hans hellige! For intet fattes dem som frykter ham.
Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
10 De unge løver lider nød og hungrer, men dem som søker Herren, fattes ikke noget godt.
Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
11 Kom, barn, hør mig! Jeg vil lære eder Herrens frykt.
Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
12 Hvem er den mann som har lyst til liv, som ønsker sig dager til å se lykke?
Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
13 Hold din tunge fra ondt og dine leber fra å tale svik!
Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
14 Vik fra ondt og gjør godt, søk fred og jag efter den!
Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
15 Herrens øine er vendt til de rettferdige, og hans ører til deres rop.
Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
16 Herrens åsyn er imot dem som gjør ondt, for å utrydde deres ihukommelse av jorden.
Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
17 Hine roper, og Herren hører, og av alle deres trengsler utfrir han dem.
Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
18 Herren er nær hos dem som har et sønderbrutt hjerte, og han frelser dem som har en sønderknust ånd.
Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
19 Mange er den rettferdiges ulykker, men Herren utfrir ham av dem alle.
Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
20 Han tar vare på alle hans ben, ikke ett av dem blir sønderbrutt.
Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
21 Ulykke dreper den ugudelige, og de som hater den rettferdige, dømmes skyldige.
Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
22 Herren forløser sine tjeneres sjel, og ingen av dem som tar sin tilflukt til ham, dømmes skyldig.
Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
