Salmenes 25
1 Av David. Til dig, Herre, løfter jeg min sjel.
Daavidin virsi. Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni,
2 Min Gud, til dig har jeg satt min lit; la mig ikke bli til skamme, la ikke mine fiender fryde sig over mig!
Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta.
3 Ja, ingen av dem som bier på dig, skal bli til skamme; de skal bli til skamme som er troløse uten årsak.
Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään; häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomat.
4 Herre, la mig kjenne dine veier, lær mig dine stier!
Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.
5 Led mig frem i din trofasthet og lær mig! for du er min frelses Gud, på dig bier jeg hele dagen.
Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.
6 Herre, kom din barmhjertighet i hu og din miskunnhets gjerninger! for de er fra evighet.
Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.
7 Kom ikke min ungdoms synder og mine misgjerninger i hu! Kom mig i hu efter din miskunnhet for din godhets skyld, Herre!
Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.
8 Herren er god og rettvis; derfor lærer han syndere veien.
Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle.
9 Han leder de saktmodige i det som rett er, og lærer de saktmodige sin vei.
Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.
10 Alle Herrens stier er miskunnhet og trofasthet imot dem som holder hans pakt og hans vidnesbyrd.
Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.
11 For ditt navns skyld, Herre, forlat mig min misgjerning! for den er stor.
Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.
12 Hvem er den mann som frykter Herren? Ham lærer han den vei han skal velge.
Kuka on se mies, joka Herraa pelkää-sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.
13 Hans sjel skal stadig ha det godt, og hans avkom skal arve landet.
Hänen sielunsa saa nauttia hyvää, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.
14 Herren har fortrolig samfund med dem som frykter ham, og hans pakt skal bli dem kunngjort.
Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa.
15 Mine øine er alltid vendt til Herren, for han drar mine føtter ut av garnet.
Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta.
16 Vend dig til mig og vær mig nådig! for jeg er enslig og elendig.
Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.
17 Mitt hjertes angst har de gjort stor; før mig ut av mine trengsler!
Minun sydämeni pakahtuu tuskasta; päästä minut ahdistuksistani.
18 Se min elendighet og min nød, og forlat mig alle mine synder!
Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi.
19 Se mine fiender, de er mange, og de hater mig med urettferdig hat.
Katso minun vihollisiani, kuinka heitä on paljon, ja he vihaavat minua väkivaltaisella vihalla.
20 Bevar min sjel og redd mig, la mig ikke bli til skamme! for jeg tar min tilflukt til dig.
Varjele minun sieluni ja pelasta minut. Älä salli minun tulla häpeään, sillä sinuun minä turvaan.
21 La uskyld og opriktighet verge mig! for jeg bier på dig.
Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoon minua, sillä sinua minä odotan.
22 Forløs, Gud, Israel av alle dets trengsler!
Jumala, vapahda Israel kaikista ahdistuksistansa.
