Salmenes 2

1 Hvorfor larmer hedningene og grunder folkene på det som fåfengt er?

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

2 Jordens konger reiser sig, og fyrstene rådslår sammen mot Herren og mot hans salvede:

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

3 La oss sprenge deres bånd og kaste deres rep av oss!

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

4 Han som troner i himmelen, ler, Herren spotter dem.

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

5 Så taler han til dem i sin vrede, og i sin harme forferder han dem:

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

6 Og jeg har dog innsatt min konge på Sion, mitt hellige berg!

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

7 Jeg vil kunngjøre hvad fastsatt er: Herren sa til mig: Du er min sønn, jeg har født dig idag.

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

8 Begjær av mig! Så vil jeg gi dig hedningene til arv og jordens ender til eie.

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

9 Du skal knuse dem med jernstav; som en pottemakers kar skal du sønderslå dem.

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

10 Og nu, I konger, gå viselig frem! La eder advare, I dommere på jorden!

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

11 Tjen Herren med frykt og juble med beven!

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

12 Kyss Sønnen, forat han ikke skal bli vred, og I gå til grunne på veien! For snart kunde hans vrede optendes. Salige er alle de som tar sin tilflukt til ham.

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.