Salmenes 18
1 Til sangmesteren; av Herrens tjener David, som talte denne sangs ord til Herren den dag da Herren hadde utfridd ham av alle hans fienders hånd og av Sauls hånd. Og han sa: Herre, jeg har dig hjertelig kjær, min styrke!
Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
2 Herren er min klippe og min festning og min frelser; min Gud er min klippe, som jeg setter min lit til, mitt skjold og min frelses horn, min borg.
Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
3 Jeg påkaller den Høilovede, Herren, og blir frelst fra mine fiender.
Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
4 Dødens rep omspente mig, og fordervelsens strømmer forferdet mig.
Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
6 I min trengsel påkalte jeg Herren, og jeg ropte til min Gud; han hørte fra sitt tempel min røst, og mitt skrik kom for ham, til hans ører.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
7 Da rystet og bevet jorden, og fjellenes grunnvoller skalv, og de rystet, for hans vrede var optendt.
Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
8 Det steg røk op av hans nese, og fortærende ild fra hans munn; glør brente ut av ham.
Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
9 Og han bøide himmelen og steg ned, og det var mørke under hans føtter.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
10 Og han fór på kjeruber og fløi, og han fór hastig frem på vindens vinger.
Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
11 Han gjorde mørke til sitt dekke, rundt omkring sig til sitt skjul, mørke vann, tykke skyer.
Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
12 Frem av glansen foran ham fór hans skyer frem, hagl og gloende kull.
Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
13 Og Herren tordnet i himmelen, den Høieste lot sin røst høre, hagl og gloende kull.
Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
14 Og han utsendte sine piler og spredte dem omkring - lyn i mengde og forvirret dem.
Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
15 Da kom vannenes strømmer til syne, og jordens grunnvoller blev avdekket ved din trusel, Herre, for din neses åndepust.
Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
16 Han rakte sin hånd ut fra det høie, han grep mig; han drog mig op av store vann.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
17 Han fridde mig ut fra min sterke fiende og fra mine avindsmenn; for de var mig for mektige.
Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
18 De overfalt mig på min motgangs dag; men Herren blev min støtte.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
19 Og han førte mig ut i fritt rum; han frelste mig, for han hadde behag i mig.
Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
20 Herren gjengjeldte mig efter min rettferdighet, han betalte mig efter mine henders renhet.
Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
21 For jeg tok vare på Herrens veier og vek ikke i ondskap fra min Gud.
Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
22 For alle hans lover hadde jeg for øie, og hans bud lot jeg ikke vike fra mig.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
23 Og jeg var ulastelig for ham og voktet mig vel for min synd.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
24 Og Herren gjengjeldte mig efter min rettferdighet, efter mine henders renhet for hans øine.
Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
25 Mot den fromme viser du dig from, mot den rettvise mann viser du dig rettvis,
Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
26 mot den rene viser du dig ren, mot den forvendte viser du dig vrang.
Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
27 For du frelser elendige folk, og du fornedrer høie øine.
Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
28 For du lar min lampe skinne; Herren min Gud opklarer mitt mørke.
Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
29 For ved dig stormer jeg løs på fiendeskarer, og ved min Gud springer jeg over murer.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
30 Gud, hans vei er fullkommen; Herrens ord er rent, han er et skjold for alle dem som setter sin lit til ham.
Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
31 For hvem er Gud foruten Herren, og hvem er en klippe, uten vår Gud?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
32 Den Gud som omgjorder mig med kraft og gjør min vei fri for støt,
Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
33 som gir mig føtter likesom hindene og stiller mig på mine høider,
Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
34 som oplærer mine hender til krig, så mine armer spenner kobberbuen.
Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
35 Og du gir mig din frelse til skjold, og din høire hånd støtter mig, og din mildhet gjør mig stor.
Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
36 Du gjør rummet vidt for mine skritt under mig, og mine ankler vakler ikke.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
37 Jeg forfølger mine fiender og når dem, og jeg vender ikke tilbake før jeg har gjort ende på dem.
Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
38 Jeg knuser dem, så de ikke makter å reise sig; de faller under mine føtter.
Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
39 Og du omgjorder mig med kraft til krig, du bøier mine motstandere under mig.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
40 Og mine fiender lar du vende mig ryggen, og mine avindsmenn utrydder jeg.
Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
41 De roper, men der er ingen frelser - til Herren, men han svarer dem ikke.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
42 Og jeg knuser dem som støv for vinden, jeg tømmer dem ut som søle på gatene.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
43 Du redder mig fra folkekamper, du setter mig til hode for hedninger; folkeferd som jeg ikke kjenmer, tjener mig.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
44 Bare de hører om mig, blir de mig lydige; fremmede kryper for mig.
Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
45 Fremmede visner bort og går bevende ut av sine borger.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
46 Herren lever, og priset er min klippe, og ophøiet er min frelses Gud,
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
47 den Gud som gir mig hevn og legger folkeferd under mig,
Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
48 som frir mig ut fra mine fiender; ja, over mine motstandere ophøier du mig, fra voldsmannen redder du mig.
Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
49 Derfor vil jeg prise dig iblandt hedningene, Herre, og lovsynge ditt navn.
Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
50 Han gjør frelsen stor for sin konge, han gjør miskunnhet mot sin salvede, mot David og mot hans ætt til evig tid.
Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
