< Salmenes 129 >
1 En sang ved festreisene. Meget har de trengt mig fra min ungdom av - så sie Israel -
Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-
2 meget har de trengt mig fra min ungdom av; men de har ikke fått overhånd over mig.
he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.
3 Min rygg har plogmenn pløid, de har gjort sine furer lange.
Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.
4 Herren er rettferdig, han har avhugget de ugudeliges rep.
Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.
5 De skal bli til skamme og vike tilbake alle de som hater Sion,
Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.
6 de skal bli som gress på takene, som er visnet før det blir rykket op:
Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,
7 Høstmannen fyller ikke sin hånd, ei heller den som binder kornbånd, sitt fang.
josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.
8 Og de som går forbi, sier ikke: Herrens velsignelse være over eder, vi velsigner eder i Herrens navn!
Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."