< Salmenes 122 >

1 En sang ved festreisene; av David. Jeg gleder mig ved dem som sier til mig: Vi vil gå til Herrens hus.
Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".
2 Våre føtter står i dine porter, Jerusalem!
Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;
3 Jerusalem, du velbyggede, lik en by som er tett sammenføiet,
sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,
4 hvor stammene drar op, Herrens stammer, efter en lov for Israel, for å prise Herrens navn!
jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.
5 For der er stoler satt til dom, stoler for Davids hus.
Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.
6 Bed om fred for Jerusalem! La det gå dem vel som elsker dig!
Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.
7 Der være fred innen din voll, ro i dine saler!
Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.
8 For mine brødres og mine venners skyld vil jeg si: Fred være i dig!
Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.
9 For Herrens, vår Guds huses skyld vil jeg søke ditt beste.
Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.

< Salmenes 122 >