Salmenes 122

1 En sang ved festreisene; av David. Jeg gleder mig ved dem som sier til mig: Vi vil gå til Herrens hus.

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

2 Våre føtter står i dine porter, Jerusalem!

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

3 Jerusalem, du velbyggede, lik en by som er tett sammenføiet,

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

4 hvor stammene drar op, Herrens stammer, efter en lov for Israel, for å prise Herrens navn!

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

5 For der er stoler satt til dom, stoler for Davids hus.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

6 Bed om fred for Jerusalem! La det gå dem vel som elsker dig!

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

7 Der være fred innen din voll, ro i dine saler!

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

8 For mine brødres og mine venners skyld vil jeg si: Fred være i dig!

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

9 For Herrens, vår Guds huses skyld vil jeg søke ditt beste.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.