Salmenes 120

1 En sang ved festreisene. Til Herren ropte jeg i min nød, og han svarte mig.

Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

2 Herre, fri min sjel fra en løgnaktig lebe, fra en falsk tunge!

Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

3 Hvad vil han gi dig, og hvad mere vil han gi dig, du falske tunge?

Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

4 Voldsmannens skarpe piler og glør av gyvelbusken.

Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

5 Ve mig, at jeg lever som fremmed iblandt Mesek, at jeg bor ved Kedars telt!

Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

6 Lenge nok har min sjel bodd hos dem som hater fred.

Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

7 Jeg er bare fred, men når jeg taler, er de ferdige til krig.

Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.